Iso ikäero ystävyydessä

Minä 32 v, entinen työkaveri, nyt siis jo eläkkeellä 70 v. Englantia en voi hänen kanssaan puhua/käyttää mitään nuorisoslangia kun hän ei niitä ymmärrä. Muuten ihan normaalisti puhutaan/vietetään aikaa kuin oman ikäisteni kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Minä 32 v, entinen työkaveri, nyt siis jo eläkkeellä 70 v. Englantia en voi hänen kanssaan puhua/käyttää mitään nuorisoslangia kun hän ei niitä ymmärrä. Muuten ihan normaalisti puhutaan/vietetään aikaa kuin oman ikäisteni kanssa.

Kuulostaa kivalta. Kiinnostaisi tietää mitä tuo vanhempi osapuoli on mieltä. Voisin kuvitella että itse tuon iläisenä mieluummin viettäisin aikaa mummokavereiden kanssa kuin psljon nuorempien 😊

Minä 43 Irma 96. Irma tekee edelleen maailman parhaat pitsireunaiset letut valurautapannulla ja keittää hyvät pannukahvit ja tarjoaa ne kauniista venäläisistä Lomonosvin kupeista. Irma on viisas nainen. En minäkään enää ihan teini ole, mutta silti, Irma aina sanoo että kyl se kaik lutviintuu. Ja näin on aina ollut.

Ystäviä ikäväliltä 18-89v, elämää mielestäni.

Ystävyys on samansieluisuutta, ei ikänumeroita.

Ei minulla ole monenkaan ikäiseni kanssa oikein mitään yhteistä, toisin kuin tuon 89v kanssa.

Bestikseni on 21v.

N28

On. Mulla on harrastukseni kautta teini-ikäisiä ystäviä ja sitten toisaalta mummoikäisä ystäviä naapurustosta. Itse olen nelikymppinen. Toki nuorten kanssa on se juttu, että minä olen selkeästi aikuinen ja he nuoria. En avaudu heille isoista ja vaikeista asioista (se menee helposti emotionaalisen hyväksikäytön puolelle, koska nuoret ovat tunteissaan voimakkaita ja toisaalta heillä puuttu aikuisen perspektiivi asioihin) tai puhu vaikkapa nyt alkoholi- tai seksiasioita. Olen sellainen turvallinen täti. Vanhempien ihmisten kanssa on myös tietyt asiat, jotka eivät  tule puheeksi.