Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nepsyaikuinen, kannatatko inkluusiota kouluissa?
Ajatuksia?
31.08.2021 |
Opettajat ovat avautuneet, että inkluusio eli erityislasten ja neurotyypillisten lasten pitäminen samassa luokassa ei toimi. Kukaan ei opi:
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008217146.html
Mitä mieltä olet nepsyaikuinen, eli adhd/add/autisti tästä?
Onko inkluusio kaunis ajatuksena, mutta käytännössä ei toimi?
Koetko erityisluokat eriarvoistavina?
Toimisiko joku muu idea, mikä?
Itse en ADHD ihmisenä loukkaannu erityisluokista tai pienryhmistä. Mielestäni isossa luokassa on hyvin vaikeaa olla oireisena, enkä koe sitä hyväksi oppimisympäristöksi.
Oma lapseni on päiväkodissa pienryhmässä, jossa on sekä erityisiä että ns. normaaleja lapsia. Mielestäni pienryhmät ja jaottelu vaikka oppimistapojen mukaan on hyvä ratkaisu.
Esim. Ne jotka haluavat työskennellä rauhassa hiljaa omassa porukassa, puheliaammat omassaan tms. Jokin sen tyylinen ratkaisu voisi toimia.
Itse opiskelisin mieluummin muiden ADHD-ihmisten seurassa kuin neurotyypillisten. Uskon, että neurotyypilliset ajattelevat, että meidän laittaminen erityisluokkiin on jotain syrjintää, ikään kuin neurotyypilliset ihmiset olisivat se optimi mitä kaikki haluavat olla tai jotenkin parempia ihmisiä. Tai ikään kuin se olisi jotenkin aina niin, että kaikki haluavat opiskella neurotyypillisten kanssa.
Vanhemmat ehkä turhaan pitävät kiinni ajatuksesta että " lapsemme on kyllä normaali! " eivätkä tule ajatelleeksi mikä on lapsen paras.
Kommentit (8)
Olin itse adhd tyttö ja niillä rajoilla, että pärjäsinkö luokassa. No 1-4 lk en. Minulla ei ollut tuon taivaallista käsitystä miten koulussa ollaan. Ikä helpotti ja aloin saada juonesta kiinni vitosella. Pääsin ylioppilaaksi E:n paperein lukematta juuri ollenkaan. No yliopistossa menikin sitten 20 vuotta kun sähläsin sivussa kaikenlaista duunia ja firmaa. Olisin tarvinnut vähän kättä pitempää tähän olooni. Mitään lääkitystä ei vieläkään ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erityisluokat on hyvä juttu, mutta ei niitä voi vain diagnoosin pohjalta laittaa. Itselläni on luultavasti ADD ja kaikkein eniten häiriötä opiskelun kannalta oli luokan ADHD-pojista. Minä olin koululaisena hyvin rauhallinen, koska minulla nepsypiirteet ovat olleet enemmän hyperfokusoitumista kuin rasavilliyttä. Erityisluokka pitäisi olla erikseen erityisen rauhallisille ja keskittymiskykyisille opiskelijoille ja sitten noille täysille urpoille? Neurotyypillisiä koulu ei myöskään kiinnostanut niin paljon ja heistäkin oli häiriötä vaikkei aivan sillä tavalla kuin pahimmista ADHD-tapauksista.
Vierailija kirjoitti:
Olin itse adhd tyttö ja niillä rajoilla, että pärjäsinkö luokassa. No 1-4 lk en. Minulla ei ollut tuon taivaallista käsitystä miten koulussa ollaan. Ikä helpotti ja aloin saada juonesta kiinni vitosella. Pääsin ylioppilaaksi E:n paperein lukematta juuri ollenkaan. No yliopistossa menikin sitten 20 vuotta kun sähläsin sivussa kaikenlaista duunia ja firmaa. Olisin tarvinnut vähän kättä pitempää tähän olooni. Mitään lääkitystä ei vieläkään ole.
Kirjoittamisessasi ei ainakaan ole mitään vikaa.
Kyllä, aivan ehdottomasti pienryhmiä niitä tarvitseville!
T. Aspi
ADD teini sai diagnoosin vasta lukiossa, keskiarvo yläkoulussa normiluokalla 9,5-9,8.
Koulusta tuli vain positiivista palautetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun minä olin koulussa oli apukoulu niille jotka ei pysyneet tavallisen opetuksen mukana, ja tarkkis häiriköille.
Se oli hyvä systeemi.
Olen hyvin todennäköisesti ADD, mutta 80-luvulla ei moisia diagnosoitu… Osallistuin ala-asteella jonkin verran pienryhmäopetukseen ja välillä erityisopen kanssa joitain tunteja. Voi sitä autuutta ja rauhaa :) Olisinpa saanut olla pienryhmässä aina. Olin siis rajatapaus ja muut pienryhmän lapset selvemmin erityisiä. Ryhmähenki oli ihana ja ilmapiiri mahtava isoon luokkaan verrattuna.
Meillä oli iso ja rauhaton omaluokka. Parhaimmillaan lähes 40 oppilasta :( Tavallisilla tunneilla en joko pystynyt keskittymään, tai olin syvällä omissa mietteissäni. Koskaan en ollut kunnolla läsnä, tai seurannut opetusta. Tästä huolimatta pärjäsin hyvin koulussa matikkaa lukuunottamatta.
Alue: Aihe vapaa
Minulla on sekä Asperger että ADD (diagnosoituina), mutta olen käynyt normiluokissa kouluni yliopistoa myöten. Toki olen myös vähän vanhempaa ikäluokkaa. Ainakin Asperger-luokat ovat mielestäni todella tärkeitä, eivätkä millään muotoa eriarvoistavia. Päinvastoin oppiminen taataan puolin ja toisin.