Äitiys kadotti minuuden
Tässä 40.v kynnyksellä huomaan, että paljon sinne sitten katosi. Sinne äitiyden tuomaan muutokseen. Ulkoinen muutos ei oikeastaan ole kummoinen, mutta joku sisäinen hehku on kadonnut.
Kyky tunnelmoida, haaveilla ja luoda uutta. Tuntuu että viimeiset kymmenen vuotta on mennyt vaan ajatuksen katketessa ja jonkun puhuessa päälle, aikatauluja suunnitellessa ja ruokalistoja pohtiessa. Kaikki spontaani, seikkaileva, kevyt tekeminen on unohtunut, joka taas on tehnyt sen että maailma tuntuu paljon synkemmältä kuin koskaan aiemmin.
Kaipaan sitä ennen lapsia ilmassa leijaillutta vapauden ja yllätyksellisyyden tuomaa ihanaa hymyä kasvoillani, kun ilma tuoksui uudelta ja kaikki oli mahdollista.
Anna jonkun esim sukulaisen hoitaa lastasi silloin tällöin niin pääset harrastamaan, reissaamaan yms. mielekästä mistä pidät.