Lue keskustelun säännöt.
Puhun rumasti, mikä neuvoksi?
29.08.2021 |
Töissä on ollut raskasta (pandemia on ottanut koville alallani). Nyt syksyllä stressi on jotenkin alkanut purkautua. Seuraus on outo enkä oikein osaa käsitellä sitä: olen alkanut puhua rumasti. Ei siis mitään tourette-tyylistä huutelua tai kiroilua, mutta ikävän negatiivista kieltä.
Esim.
Naapurin lapsi itki pihalla ja tarkoitukseni oli pohtia vaimolle ääneen, olikohan lapselle sattunut jotain. Suustani tuli kuitenkin: "Mitä tuo penska tuolla ulkona ulvoo?" Ja vielä sellaisella ikävällä äänensävyllä.
Vastaavia tilanteita on nyt yhtäkkiä ollut useita. En tahtoisi puhua näin negatiivisesti ja tuollaiset ilmaukset ikään kuin lipsahtavat suustani ja sitten hävettää, kuinka tyly olin. Olen tänä syksynä muuttunut karskimmaksi enkä pidä siitä yhtään, mutta en osaa muuttua takaisin omaksi itsekseni.
Kommentit (6)
Kyllä tuolle voi varmaan jotain tehdä kun itse tunnistat asian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä siinä sössötät oranki. Tuntuuko nyt hyvältä apina? Ota banaania.
Ehkä masennuksen merkki. Sellainen perustoibeikkuus häviää ja kyynistyy.
Silti hyvin monet miettii samaa ja suree noita ärähdyksiään. Juuri ystäväni mainitsi samasta asiasta että ärisee äidilleen ja tunnistin saman mielipahaa. Sitä varmaan herkistyy suojelemaan ikääntyviä vanhempiaan ja sellainen alitajuinen pelkoni heidän hauraudeataan kärjistää tuntemuksia.
Voisiko olla muodikkaan long covidin oire...?
Ärähdän myös ihan pienistä asioista etenkin iäkkäälle äidilleni. Olen siitä valtavan pahoillani.
ap