Miten iso pettymys sinulle olisi kuoleman jälkeen, jos huomaat ettei kuolemanjälkeistä elämää olekaan ja yksinkertaisesti tietoisuutesi katoaa?

Silloin on kyllä vaikea pettyä.

Oletan, että kysymys on pilanpäiten tehty.

Eihän tässä(mielestäni ainoassa loogisessa) tapauksessa koe muuta kuin että tajunta sammuu.

Sehän tässä surullista onkin että uskovaiset eivät tajua olleensa väärässä kun eivät sitä väärässä oloa ole kokemassa. Eläessään kyllä muitavat jeesustella ja pelotella helvetillä. Sairasta sakkia.

Vierailija kirjoitti:

Oletan, että kysymys on pilanpäiten tehty.

Eihän tässä(mielestäni ainoassa loogisessa) tapauksessa koe muuta kuin että tajunta sammuu.

Eikä sitäkään koe. Ei koe mitään.

Pahoin pelkään, että näin ei käy.

mies53v

Vierailija kirjoitti:

Sehän tässä surullista onkin että uskovaiset eivät tajua olleensa väärässä kun eivät sitä väärässä oloa ole kokemassa. Eläessään kyllä muitavat jeesustella ja pelotella helvetillä. Sairasta sakkia.

Olisi hauskaa, jos juuri ennen kuolemaa saisi tietää totuuden omasta jumalastaan xD

Voisi hieman kipristellä kun on tullut uskottua satuolentoon koko elämä

Vierailija kirjoitti:

Pahoin pelkään, että näin ei käy.

mies53v

No tuohon vielä 10 vuotta lisää, niin tajuat, että näin käy.

On kolme vaihtoehtoa:

1 lakkaan olemasta. Ei haittaa koskanolen saanut pitkän ja rikkaaan elämän. Lapseni ovat hyviä ihmisiä ja pärjääviä

2 päädyn taivaan iloihin tai muuhun olomuotoon. Siellä on varmaan kivaa. En usko että joudun kiirastuleen tai helvettiin, en ole niin paha.

3 sieluni vaeltaa ja ensi kerralla olen ehkä parempi.

Eihän voi tietää.Kävin siellä palautettiin eikä se voinut olla unta,naisen ääni.En tullut uskoonkaan.Ajattelin voiks tätä kertoo kellekään olin shokis.Mutta sairaus katosi.Lähde mene kärsimään lisää ajatteli joku.Palautti.Tosin lapset tarvitsi minua.Mutta eihän se niin kaikilla mene..viedään vanhemmat ei kysytä.

Kun elämä ja tietoisuus päätyvät kuolemassa, miten sitä silloin voisi huomata?

En lainkaan pettynyt, koska en huomaisi yhtään mitään sen tietoisuuden katoamisen vuoksi. 

Päivä on kyllä piloilla.

Mitenpä sen huomaa sitten? Ei tarvitse siinä tapauksessa pettyä, eikö se lohduta jo nyt? Itse kyllä uskon, että kuolemnajälkeen on olemassa.

Tutkimusten mukaan, ihmisen aivot pelaavat noin 20 sec senjälkeen kun sydän lakkaa lyömästä, sillä hapella, joka verenkierrossa kuolinhetkellä on.

Tuossa ajanrahdussa ihminen näkee, mihin Ikuisuus hänessä, hänen sielunsa joutuu!! Tämä on tosiasia jos joku on tosiasia, niin tämä.

Jotka Kristuksen ovat pelastajanaan elämäänsä eläessään ottaneet, ne näkevät kirkkauden noutajat. Jotka eivät ole Kristuksessa, näkevät ja aistivat myös sen pimeydenpaikan, johon  heidän sielunsa joutuu.

Kuolematon sielu, se joka jokaisella joskus elämässään kaipasi Luojansa yhteyteen, se on iankaikkinen ja ihmisen itsensä valitsemassa loppusijoituspaikassa.

Rikas mies ja Lasarus löytyy Luukkaan evankeliumin 16. luvusta ja on selkeä kuvaus näistä paikoista,

Kadotuksesta ei kukaan ole tullut koskaan kertomaan olosuhteista, sen kuvaa Raamattu. Mutta Taivaasta, joko unissa tai muuten, on kaivattu lohdutuksen murheelliselle tuonut. Raamattu ja sen ilmoitus on ja pysyy!

Helvetissä säilyy ihmisen persoona ja ajatus, mutta pelastusta sieltä ei enää ole. Taivaassa, Aabrahamin helmassa, kuten Raamattu sen ilmaisee, sillä on sieluilla yhteys!

Tämä on niin valtava totuus ja samalla niin julma totuus, että väärin sijoituksensa laskeva, herää liian myöhään. 

Tiedän ainakin yhden tapauksen, joka tuon 20 sekunnin aivotoiminnan aikana huusi äitinsä ohjeiden mukaan Jeesusta ja palasi henkiin, sokeana tosin, mutta toimivana ja on itse tämän julkisesti kertonut.

Raamatun ilmoitus on edelleen totta, olen sen elämässäni perinpohjin testannut ja tiedän, näin se on! Kuolemaa en pelkää ja Jumala on minut kerran yli 80%;n kuoleman todennäköisyydeltä pelastanut, seison Kristuskalliolla ja elän ja kuolen myös sieluni Hänessä.

DrT kirjoitti:

Tutkimusten mukaan, ihmisen aivot pelaavat noin 20 sec senjälkeen kun sydän lakkaa lyömästä, sillä hapella, joka verenkierrossa kuolinhetkellä on.

Tuossa ajanrahdussa ihminen näkee, mihin Ikuisuus hänessä, hänen sielunsa joutuu!! Tämä on tosiasia jos joku on tosiasia, niin tämä.

Ei, kyllä se on paskapuhetta jos joku on paskapuhetta niin se.

Luotan vakaasti siihen, että lentävä spagettihirviö vie minut pitopöytään. Muuta vaihtoehtoa en edes ajattele.

Ei katoa myöskään energian häviämättömyyden lain mukaan ja ihminen on kuoltuaan kevyempikin eli jotain jo todistettavasti poistuu, ja Raamatussa ollaan sanottu jos olette Elävällä vedellä kastetut ja seuraatte Jeesusta joka voitti kuoleman ette kuole.

Se yllätys onkin niillä jotka luulivat kuolevansa ja kärvistelevät sitten.

Vierailija kirjoitti:

Kun elämä ja tietoisuus päätyvät kuolemassa, miten sitä silloin voisi huomata?

Sinäpä et voi sitä tietää.

Vierailija kirjoitti:

Sehän tässä surullista onkin että uskovaiset eivät tajua olleensa väärässä kun eivät sitä väärässä oloa ole kokemassa. Eläessään kyllä muitavat jeesustella ja pelotella helvetillä. Sairasta sakkia.

Niin, Paavali toteaa (en nyt muista missä kirjeessä), että jos Jeesus ei ole noussut kuolleista, niin me Jeesukseen uskovat olemme naurettavia pellejä. Eli kaikki kiteytyy tähän kysymykseen. Jeesuksen kuolleista noususta on taas niin paljon todisteita, että voimme luottavaisin mielin pitää totena kaikkea sitä, mitä Jeesus sanoi kuoleman jälkeisestä elämästä ja myös Taivaasta ja helvetistä.

Kertaalleen kävin portin toisella puolella kun meinas henki lähteä. Taivas näytti olevan tarjolla mutta ei automaattisesti  (taivaassa oli täydellinen rakkaus, jopa hengitys oli rakkautta, kyllä... siellä pystyi hengittämään...) mutta matkalla vilautettiin sitä karumpaa puolta (...tai itse asiassa kahta: kadotus ja helvetti).

Kadotuksessa olet täydellisessä tyhjyydessä ja kylmyydessä yksin... helvetissä ei onneksi tarvinnut käydä mutta madonreiän porttikin oli jo niin kuvottava, ettei toivottavasti sinne tarvitse koskaan mennä...