Miten iso pettymys sinulle olisi kuoleman jälkeen, jos huomaat ettei kuolemanjälkeistä elämää olekaan ja yksinkertaisesti tietoisuutesi katoaa?

Vierailija kirjoitti:

On kolme vaihtoehtoa:

1 lakkaan olemasta. Ei haittaa koskanolen saanut pitkän ja rikkaaan elämän. Lapseni ovat hyviä ihmisiä ja pärjääviä

2 päädyn taivaan iloihin tai muuhun olomuotoon. Siellä on varmaan kivaa. En usko että joudun kiirastuleen tai helvettiin, en ole niin paha.

3 sieluni vaeltaa ja ensi kerralla olen ehkä parempi.

Tuohon 2-kohtaan kommentoisin, että olet yhtä paha kuin Hitler tai Stalin, kun mittatikkuna käytetään Jumalaa. Sinun ei tule verrata itseäsi muihin ihmisiin, vaan Jumalaan ja kysyä sen jälkeen, että oletko riittävän hyvä. Vastaus kysymykseen on aina ei. Vaikka Jumala on rakkaus, niin Hän on myös pyhä, mikä tarkoittaa, että Hänen luokseen voi päästä vain täydelliset ihmiset, joita on elänyt tällä pallolla tasan 1 kpl. Hyvä uutinen meille epäonnistuneille ja epätäydellisille ihmisille on kuitenkin se, että meillä on mahdollisuus tulla täydellisiksi, jos otamme Jeesuksen vastaan ilmaisena lahjana teoistamme riippumatta.

Taivas on olemassa

No jos siinä hetkessä ennen kuin tietoisuus vain katoaa, ehtisi pettymystä tuntemaan, niin eipä olisi ainakaan kyse pitkäaikaisesta pettymyksestä. Itselleni tuokin pieni tietoisuuden hetki olisi todennäköisesti paljon enemmän hämmästystä kuin pettymystä aiheuttava kokemus, sillä en usko kuoleman jälkeiseen elämään, taikka sen jälkeiseen tietoisuuteen.