Olenko mä laiska vai masentunut opettaja?

en kyseenalaista sitä, onko minusta opettajaksi. Tämä syksyn alku on ollut kummallisen raskas. Aiemmin en ole moista potenut. Suunnitelmiani en voi tehdä koulussa, koska kaikki materiaalini on kotona. Töissä ei ole minkäänlaista työtilaa enkä saa yleensä edes käyttää luokkaa tuntieni jälkeen. Tämä on siis uusi, kummallinen tilanne ja olotila. -ap

opejen ei auta jäädä töihin suunnittelemaan. Päiväkotiin tai omien pienten koululaisten luo on pakko rientää useimmiten.



Mua kanssa rassaa se "toinen työpäivä", tuntuisi kevyemmältä tehdä kaikki kerralla, mutta koska joskus se "kaikki" tarkoittaa esim. viittä tuntia hommia, pakko hoitaa perhettä välissä ja sitten klo 20 alkaa toinen rupeama.



Suunnittelua ja tekemistä on paljon, koska kirjat ja kurssit on vaihtuneet. Ja korjattavaa riittää, sattuu olemaan sellainen opetettava aine. (Tätä ei kaikkien aineiden opet meinaa tajuta). Ei tietysti joka päivä näin, mutta useamman kerran viikossa kuitenkin.



Jonain vuosina kun muuten olisi ollut helpompaa (=vähemmän tunteja), on sitten sattunut helvetillisiä luokanvalvontaluokkia. Oppilaiden ongelmat (ja varsinkin ongelmavanhemmat) imee mehut todella tehokkaasti.

Se ilmenee tuolla lailla. nm. kokemusta on

Nyt pelottaa jo kun tarttis vuoden päästä taas palata töihin. Lapset silloin 4 1/2 ja 2. Olen aineenope peruskoulussa. Mitään ylimääräistä ei jaksa. Toivon, etten joudu luokanvalvojaksi. Silloin vältyn myös hitonmoisilta joulu ym. juhlien järjestelyvelvollisuuksilta. Miksi juhlistakin tarttee joka hiton vuosi tehdä vaan hienompia ja parempia? Ja sit se muu koulun kehittäminen ainavaan... AArgh! Voi että kun saisi vaan keskittyä olennaiseen, mutta se kaikki muu rassaa eniten.

että suunnittele koululla tuntien jälkeen. Siellä vielä rutistat ja sitten saat koko illan puuhailla mieluisempien askareiden parissa.

Komppaan tuota kirjoittajaa, joka puhui kilpirauhasen häiriöstä. Itselläni toisen lapsen jälkeen puhkesi vajaatoiminta ja työnteko yms. oli juuri noin hankalaa kuin sinulla. Nyt on lääkitys ja elämä hymyilee eri tavalla... kannattaa tutustua oireisiin mm. www.kilpirauhas.info

Silloin vältyn myös hitonmoisilta joulu ym. juhlien järjestelyvelvollisuuksilta.

Kenelle niitä juhlia järjestetään? Lapset ja niiden vanhemmat ovat jo väsyneet kaikkeen hössötykseen mm. joulun tienoilla, on pikkujouluja, joulujuhlia, palkintojenjakoseremonioita jne... Ehdotan, että joulujuhlat poistettaisiin!

opettajien työpäivä tosiaan noin 11 tuntia, ensin esim. kuusi koulussa ja sitten viisi kotona? Pitäisikö ruveta opiskelemaan jotain muuta alaa, ettei tartte tappaa itseään työllä?

Joskus kyllä, mutta vastapainoksi on muutaman oppitunnin päiviä ja pitkänä päivänä kotihommia voi tehdä vähemmän, mikäli aikataulu sallii.Alkuvuodet tein n. 50 tuntia viikossa, nykyään jo normaalisti alle sen, mutta alle 40:n en pääse, eikä tietysti kuulukaan päästä. Mulla nyt vain on tämä kumma jähmeä jakso. Tuota kilpirauhasasiaa taidan kyllä selvitellä. Kiitos vinkistä. -ap

Pikkuhiljaa talvirytmiin vaan tottui. Nyt menee jo ihan hyvin, vaikka kyllä 6h koulussa ja kotona suunnittelutyöt + vanhempien puhelut viekin päivästä leijonanosan.

niin voit painaa koulun oven perässäsi kiinni ja unohtaa kouluasiat, kun pääset kotiin. Itse tein nuorena opettajana suunnittelutyön kotona ja kuljetin open oppaita ja kokeita kodin ja koulun väliä. Kouluasiat olivat mielessä koko ajan ja suunnittelu painoi mieltä iltaan asti, jolloin sitten suunnittelin seuraavan koulupäivän. Jaksoin sitä pari vuotta ja sen jälkeen olen tehnyt suunnittelutyön koulussa valmiiksi n. 20v. Joskus on pakko ottaa jotain kotiin, mutta suurimmaksi osaksi suunnittelen koulussa. Päivät venyvät, mutta kokemuksen myötä tulee rutiinia ja suunnittelutyö helpottuu ja nopeutuu ja parasta on se, etteivät suunnitteluasiat paina enää illalla mieltä, jolloin voi keskittyä muihin asioihin.

ei mua ainakaan vielä syyskuussa paina mitkään arvioinnit. No, muutamia kokeita on jo ollut ja ne tietty on pitänyt korjata ja numerotniistä antaa, mtuta toi nyt on aika rutiinia, enkä mä tässä vaiheessa vielä hermostu, jos joku koe jää vähän pitemmäksi aikaa odottamaan. Jouluun on aikaa ja luokanopena meillä annetaan numerot vasta silloin. Mutta ei se painanut lukiossakaan (mä olen myös aineenope), sillä arviointi oli siellä aika paljon helpompaa (yhden kokeen/esseen perusteella, käytännössä).



SUunnitelmat kun tekee kerran kunnolla, niitä on aika helppo päivitellä muutaman vuoden. Ei mua ainakaan paina. Ei sitä tarvi niin julmetun tosissaan ottaa. Oppilaat tekee kuitenkin käytännössä omat muutoksensa kaikkeen, mitä mä sunnittelen. Parempi elää hetken mukaan kuin vääntää liikaa.



Jos sulla oikeasti on jo syyskuussa tuollainen olo niin kyllä se jotain muutoksia kaipaa. Ootko sä muistanut liikunnan? onko sulla privapuolella ongelmia? Onko tää se työ, jota pystyt tekemään?

Tarvitseeko kaiken ottaa niin viimesen päälle tosissaan? Tee pakolliset ja jätä loput.

Onkohan sinusta oikeasti opeksi jos noin painaa?

Opettajan työhän on huomattavasti vapaampaa ja tunteja vähemmän kuin missään muussa työssä.



Minulla meni ensimmäiset kuukaudet kaikki vapaa-aika (mitä 3 alle 10v liikeni kotitöiden lisäksi) suunnitteluun ja materiaalinv almistukseen kun aloitin opettajana. Myöhemmin hommat meni jo rutiinilla ja vanhoja juttuja parannellen.

Arvioinnit väänsin aina heti kun oli mitä arvioida tai viimeistään seuraavana päivänä. Mitään ei ikinä kannata jättää kertymään.



Nyt niskasta kiinni ja rästit pois! Ja suunnitelmat valmiiksi pitkäksi aikaa niin voit ottaa vähän aikaa rennommin.