Lue keskustelun säännöt.
Huvittavaa, miten eläinemot ovat ihan samanlaisia kuin ihmisäidit
08.09.2009 |
vai olisiko se toisin päin...
Kissaemoa kun olen tässä seuraillut, olen havainnut että monikin ihmisten kasvatusteoria on ihan eläinten perusvaistoja. Joten onko ihminen niin vieraantunut omasta perusluonnostaan, että joutuu keksimään pyörän uudelleen?
Kommentit (5)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joten ei voi kai yleistää.
Hassua vaan seurata, miten paljon enemmän rutiinilla nämä toiset pennut hoituu. Ei ole enää sellaista "antakaa mulle opaskirja" -katsetta.
kun ei jaksanut riekkuvia pentujaan, tunnustan, olen tehnyt saman:D
Oli ihan hyväkin emo, mut sit välil kuljetteli pentuja jotka ei vielä osanneet kävellä, piiloihin, kuten sohvan taakse. Siinä sitten saatiin pelastella surkeasti naukuvia pikku otuksia.
Tällä on nyt toinen pentue. Ekojen pentujen kanssa se oli ihan ylihuolehtivainen, kävin viemässä sille ekana päivänä ruuatkin pesään, kun ei se uskaltanut lähteä sieltä edes syömään. Tämän pentueen kanssa se pyöräytti pennut ja painui ruokakupille.
Imetys. Se vaan on ihan just samanlaista.
"Voi jestas en nyt jaksais" -ilme. Kun ne pennut on TAAS tuolla penkillä pulassa tai TAAS ne roikkuu selässä. Ei hetken rauhaa. Mutta ärtymyksestä huolimatta emo jaksaa aina uudestaan pelastaa pennut pulasta tai kestää niiden riekkumista - kunnes mitta tulee täyteen ja sen jälkeen elämä opettaa.
Ymmärrän niin täysin tuota kissaa.