Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tuntuuko teistäkin, että elämä on samaa pakkopullaa?
27.08.2021 |
Tiedän, että pakkopullalta tuntuva tunne on itseaiheutettua, kukapa muukaan olisi elämässä vastuussa kuin itse. Ehkä kaipaan vertaistukea ja neuvoja, miten saisi elämästä mielekkäämpää?
Olen parikymppinen, uskokaa tai älkää, olen ollut samassa duunipaikassa yli kymmenen vuotta. Aloitin todella nuorena. Edelleen viihdyn tismalleen samassa työssä, tykkään rutiineista, sen takia en ole vaihtanut. En tosiaan tiedä, mitä esim. voisin opiskella, tuntuu, etten osaa tai ole hyvä missään. Tästäkin tulee itelle todella luuseriolo, että mätänen samassa duunissa, kun ns. pitäisi vaikka kouluttautua, pitäisi sekin mielen virkeänä.
Asun omassa kämpässä, mikäpä siinä. Rivarissa, ihan kiva, mutta ei kiva kotikaan tee onnelliseksi. Eipä siinä.
Sinkkuna viihdyn, mutta olo on kolkko. Tässä viiden vuoden sisään samalla kaavalla menty, vuoteen mahtuu pari-kolme tapailusuhdetta, ja jokainen on loppunut siinä parin kuukauden kohdalla. Alussa on kivaa, mutta sitten ne vaan hiipuu. Tämä on tehnyt kyyniseksi. Olisi kiva olla edes jollekkin tärkeä ja suunnitella elämää, yhteisiä arjen asioita ja vaikkapa tulevia kesälomia.
Ystäviä on, näen heitä säännöllisesti. Harrastan liikuntaa ihan mielenterveydenkin kannalta, lenkkeilen ja käyn salilla.
Olen introvertti jos joku miettii, viihdyn itsekseni. Tuntuu, että olen elänyt elämäni jo, vaikka en tosiaan ole edes 30 vuotta. Vaikka elämä on päällisin puolin kunnossa, koen vaan kroonista tunnetta siitä, että elämä on auttamattoman tyhjää, sillä ei ole merkitystä ja olen kaiken kaikkiaan tylsähkö, yksinkertainen tyyppi yksinkertaisella elämällä.
Tämä oli tällainen purkautuminen, ja jo ajatusten kirjoitus kirkasti kovasti ajatuksia. Poteeko kukaan samanlaista tunnetta? Miten olette saaneet puhtia elämään vai oletteko vaan tyytyneet, että on aina vähän sellainen tyhjä olo?
Kommentit (17)
Ei enää sen jälkeen, kun hyppäsin pois oravanpyörästä. Tai no tuntuu, mutta erillä tavalla kuin ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jumiuduin nyt tuohon että olet parikymppinen ja ollut töissä yli 10v. Miten on mahdollista olla töissä samaan aikaan, kun pitää olla peruskoulussa, alaikäisenä?
Jeesus sanoi Tuomaan evankeliumissa: "Joka on oppinut tuntemaan maailman, on löytänyt vain ruumiin eikä maailma ole hänestä arvollinen."
Sama tunne vaikka olen opinnot suorittanut ja töissä ollut nyt vasta muutaman vuoden. Elämä on niin tyhjää.
N28
@3 Aloitin keikkalaisena 17-vuotiaana sain vakituisen paikan valmistuttua 18-vuotiaana. Nyt olen 27. - ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki on omasta päästä kiinni, niin elämän tyhjänä pitäminen kuin siitä tunteesta vapautuminenkin. Jos kaiken ylimääräisen aikansa käyttää niihin asioihin, jotka oikeasti kiinnostavat ja joista saa mielihyvää, niin sekin auttaa jo pitkälle.
Vierailija kirjoitti:
Ei enää sen jälkeen, kun hyppäsin pois oravanpyörästä. Tai no tuntuu, mutta erillä tavalla kuin ennen.
Eri on taipumaton adjektiivi eli se ei taivu pääsanansa mukaan. Eri tavalla siis on oikea muoto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki on omasta päästä kiinni, niin elämän tyhjänä pitäminen kuin siitä tunteesta vapautuminenkin. Jos kaiken ylimääräisen aikansa käyttää niihin asioihin, jotka oikeasti kiinnostavat ja joista saa mielihyvää, niin sekin auttaa jo pitkälle.
Ja miten voi löytää sen asian joka tuottaa mielihyvää. Jos on vaan suorittanut koko elämän
M30
Vierailija kirjoitti:
@3 Aloitin keikkalaisena 17-vuotiaana sain vakituisen paikan valmistuttua 18-vuotiaana. Nyt olen 27. - ap
Vai niin. Olet siis 3-kymppinen. On täysin eri asia sanoa olleensa parikymppisenä jo 10 vuotta töissä. 17-vuotiaana moni muukin on aloittanut työelämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei enää sen jälkeen, kun hyppäsin pois oravanpyörästä. Tai no tuntuu, mutta erillä tavalla kuin ennen.
Eri on taipumaton adjektiivi eli se ei taivu pääsanansa mukaan. Eri tavalla siis on oikea muoto.
Kah, niinpäs onkin
Kirjoitit ap minun puolestani ajatukseni palstalle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Semmosta harmaata pullaa tämä elämä usein on. Eikä ole lainkaan huono asia, että olet samassa työssä ollut jo kauan! Vielä parempi on se, että pidät työstäsi.
Ehkä harrastuksen kautta voisi löytyä merkitystä elämään ja miksei kumppanikin.
Onko koti kiva vai saisiko mielialaa parannettua sisustamisella? Lemmikki? Koira nosti minut pois merkityksettomyyden tunteesta. Opiskelu on huijaus paitsi jos haet hammaslääkikseen tmv.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen palannut lapsuuden harrastuksiin. Lukeminen, lautapelit, uiminen, maalaaminen... pitkästä aikaa tuntuu hyvältä.
Mun elämä ei maistu pullalta. Se maistuu p.skalta. Sulla on ap siis asiat lopulta aika hyvin.
Työtähän tämä elämä pelkästään on.
Alue: Aihe vapaa
Välillä tuntuu