Mun tuttavaperheessä on kaksi patologista valehtelijaa. Mistä tämä johtuu?

1. Geenit

2. Kulttuuri

3. Uhrius

Mulla samanlainen tuttu äiti-poikapari. Äiti kun avaa suunsa, niin sieltä tulee aina valetta. Pojalla se ei ole niin runsasta. Tai sitten se osaa hämätä paremmin. Kovasti kyllä kaikki asiat tuntuvat olevan väärinymmärryksiä tai minä olen kuullut väärin tai hän ei ole osannut sanoa kunnolla tai hän ei muista, että sitä olisi sanottu, joten sitä ei ole sanottu.

Onko poika 39 v peräkammarin poika?

Tajuaakohan patologiset valehtelijat valehtelevansa niin paljon?

Annatko esimerkin?

Kertovatko olevansa onnellisia, vaikka tiedät varmasti että ovat onnettomia?

Synti.

Vierailija kirjoitti:

Tajuaakohan patologiset valehtelijat valehtelevansa niin paljon?

Kyllä sanoisin, että tietävät mitä tekevät. Sillä kun jäävät valehtelusta kiinni niin, ettei todisteita pysty puhumalla kumoamaan, niin eivät ole valehtelusta pahoillaan. Ennemminkin se on ylpeyden aihe, kun ovat niin nokkelia, että pystyvät röyhkeästi valehtelemalla saamaan itselleen etuja tai perseilemään ilman seurauksia.

Uusin, mutta jo usein toistunut selitys valehtekulle on, että hän ei tiennyt aiemmin mitä puhui!

Onhan se varsin selvä asia, että lapsi ottaa vanhemmistaan mallia. Ja että patologinen valehteleminen periytyy sosiaalista kautta.

Vaikka se ei sen lapsen vika olekaan, niin ei sitä käytöstä voi silti siltä lapseltakaan hyväksyä. Eikä sellaisen ihmisen kanssa voi elää esim. parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

1. Geenit

2. Kulttuuri

3. Uhrius

Ja geenien myötä persoonallisuushäiriöalttius.

vakka kantensa valitsee...siitä se johtuu

Vierailija kirjoitti:

Tajuaakohan patologiset valehtelijat valehtelevansa niin paljon?

Useimiten tajuavat, joskus alkavat itsekin uskomaan joihinkin valheisiinsa. Monesti myös huomannut ettei heillä ole tarkoitus lähteä valehtelemaan, mutta tilanne ja jutut vain riistäytyvät pahasti kädestä kun hiukan innostuu - on pakko lähteä tekemään vaikutusta tai nostaa omaa imagoa jne.

Manipulaattorit sitten vielä asia erikseen.

Valehtelijat luulevat, että se on ainoa tapa tulla elämässä toimeen. Usein valehtelemisen liittyy pelko, että puhuessaan totta paljastavat oman heikkoutensa. Lapset joskus pyrkivät valehtelemalla selviävänsä tiukasta paikasta.

Vierailija kirjoitti:

Annatko esimerkin?

Kertovatko olevansa onnellisia, vaikka tiedät varmasti että ovat onnettomia?

Kaikenlaista turhan tuntuista. Että on kotona, vaikkei ole. Tai että palkka on x vaikka ei ole. Tai että on tekemisissä henkilön x kanssa, vaikkei ole ollut yhteydessä vuosiin. Tai että isä sanoi xx, vaikka ei ole sellaista sanonut.

Kaikki voidaan selittää jollain, miksi sanoi noin. Eikä yksittäinen juttu merkitsekään mitään, mutta kun noita tulee joka tapaamisella. Ja totuus selviää vasta joskus aikojen kuluttua.

Jossain vaiheessa sitä sitten huomaa, että noita totuuden vierestä puhuttuja asioita on kertynyt aikamoinen nippu.

Joidenkin arvomaailmassa valehteleminen on vahvuutta. Eli kun on viekas valehtelija ja röyhkeä, niin sillä saa etuja. Ja se on hyvä asia, johon kannustetaan tätä arvomaailmaa kannattavassa perhepiirissä.

Kerran näin tällaisen tilanteen, missä oli vanhemmat ja poikansa. Neljäs henkilö kertoi vanhemmille, että poika on valehdellut. Poikakin myönsi sen. Yleensä vanhemmat sanovat tuollaisessa tilanteessa, että ei saa valehdella, se ei ole hyvää käytöstä. Mutta nämä vanhemmatpa hymyilivät tyytyväisinä, ja silmissä oikein välähti sellainen onnistumisen riemu.

Se tilanne oli hämmentävä ja karmiva. Ja sillä hetkellä selvisi miksi pojalla on niin suuria sosiaalisia ongelmia.