Mitkä syyt "oikeuttavat" eroon?

Yleisesti hyväksyttäviä syitä on väkivalta, alkoholismi, pettäminen jne, mutta kyllähän sekin on syy, jos toinen ei enää jaksa.



Itse luulisin, että al-anon voisi olla paikka, josta sinä voisit saada apua ja näkemystä. Osaatko sanoa, että montako alkoholiannosta menee miehelläsi viikossa?

ja mielellään miehellesi myös. itse olen sen päätöksen tehnyt että en eroa muuta kuin jos miehen käytös muuttuu vaaralliseksi minua tai lapsiamme kohtaan. mielestäni nykyään erotaan aivan liian heppoisin perustein.

äitini on nyt kolmatta kertaa naimisissa(siinä välissä kymmeniä eri miehiä) ja isäni on myös kolmannessa avioliitossa. ei todellakaan lapsuudessa tuntunut mukavalta kun varsinkin äidin puolisot vaihtuvat todella tiuhaan. mielummin olisi voinut yrittää selvittää niitä ongelmia suhteissaan kuin vaihtaa miestä jokaisen pikkuisen ongelman tullessa.

Ne on kirkon ylläpitämiä parisuhdeapua tarjoavia alueittain toimivia paikkoja. Niihin voi olla hyvinkin lyhyet jonot, jossain voi päästä jo seuraavalle viikolle. Sinne voi mennä ensin vaikka yksin, jos mies ei innostu.



Kannattaa ottaa yhteyttä, niin saat ajatuksiisi selkeyttä ja apua jäsentelyyn.

että ajattele lapsiasi ja YRITÄ ensin korjata suhdettasi.

täytyy sanoa että en ole KOSKAAN tavannut sellaista joka olisi eronnut kun ei vaan huvita enää. Kyllä eroon on aina painavat syyt varsinkin lapsiperheissä.



Omalla kohdalla yrittämistä oli 7 vuotta ja syinä eroon peliriippuvuus, pettäminen, alkoholismi, henkinenväkivalta ja fyysisenväkivallan pelko.

meillä mies ihan samoja syitä väläytellyt, miksi haluaisi erota. Täällä on sotkuista. Meillä on kamalia riitoja.



Kun yritän pitää tarpeeni omana tietonani ja siivota nurisematta, mies on onnellinen. Käytännössä hän on onnellinen siitä, että asioista ei puhuta. Pienikin yritys avata keskustelua saa hänet tiuskaisemaan ja minut itkemään/raivostumaan. Siisti koti ei tunnu lisäävän miehen huomiota minua kohti. Paras tilanne on miehen kannalta se, että hän voi juosta illat netin ja television väliä. Illalla ottaa sitten minusta kiinni kun mennään nukkumaan. Seksiä ei halua, mutta suostuu kyllä jos MINÄ teen aloitteen.



Ja mies on se joka haluaa erota.



Ja minä idiootti vielä yritän roikkua, koska en halua jäädä pienen vauvan kanssa yksin.

kiitos vastauksestasi.



Mies ei välttämättä juo joka päivä, mutta useina päivinä viikossa kuitenkin. Useimmiten juo kai noin pari olutta, mutta joskus menee kuusikin. En osaa sanoa viikkomäärää, mutta joinain viikkoina voi mennä tuo 2+ joka ilta, joskus taas "vain" pari olutta parina iltana.



En ole halunnut laskea kovin tarkkaan, kun ahdistun jo pelkästä ajatuksestakin, mutta ainakin tyhjiä tölkkejä löytyy sieltä täältä mielestäni paljon. Ja tölkkejä/pulloja löytyy myös muualta kuin keittiössä olevasta pullonpalautuskassista, esim. sängyn alta, keittiön yläkaapista...



Miehen mielestä tämä käyttö ei ole ongelmakäyttöä, mutta itse käytän alkoholia todella vähän ja omasta näkökulmastani miehellä sitä kuluu paljon. Eikä hän omien sanojensa mukaan piilottele tyhjiä tölkkejä minulta, vaan vain unohtaa ne noihin paikkoihin...



ap

Kyllähän kaikki syyt ovat tarpeeksi hyviä erota. Ja niitä syitä saa sitten keksittyä helposti asiasta kuin asiasta. Mm. tyhjästä saa keksittyä fyysisen väkivallan pelon ja yksipuolisen henkisen väkivallan. "kyllä minä tunsin oman koskemattomuuteni uhatuksi, ja kyllä se haukkui minua".



Toisen alkoholismikin on toisen muutama. 24 pulloa olutta viikossa on alkoholismin raja, joidenkin mielestä pullo illassa on liikaa. Oletko miettinyt että vika voisi olla esimerkiksi Sinussa ja Sinun jaksamisessasi? Jos sinä et jaksa niin pitääkö miehesi muuttua vai sinun? En aikanaan ollut lukevinani tosta kirjoituksesta mitään kompromissiehdotuksia.

tuonne perheasiain neuvottelukeskukseen ja varasin ajan, mutta mies ei vaikuttanut silloin järin innostuneelta sinne lähtemään, ja kotona keskusteltuamme asiat paranivat juuri siksi ajaksi, että ehdin perua tuon käynnin. Näitä tsemppaamisia tapahtuu aina silloin tällöin, kun tuon ajatukseni julki miehelle ja sanon, että en enää jaksa. Silloin menee hyvin juuri sen aikaa, että ehdin hetken kuvitella, että kaikki on ihan hyvin...



ap

Ja juuri lasten ajatteleminen saa minua harkitsemaan lähtemistä...

ap

että ajattele lapsiasi ja YRITÄ ensin korjata suhdettasi.

Otapa nyt tehtäväksesi ja lasket ne ahdistuit tai et (ahdistunut olet joka tapauksessa). Kun tiedät määrän, niin osaat ihan sit faktana sanoa, että onko mies suurkuluttaja vai ei eikä tarvitse miettiä, että kumpi teistä on oikeassa ja kumpi väärässä.

Mäkin luulin ensin että kaljoittelu oli vain lisääntynyt. Sitten aloin löytää taskumatti kokoisia viinapulloja jemmoista autotallista, lehtipinoista, mitä mielikuvituksellisimmista paikoista. Pulloja vain putkahteli sattumalta kun hain vaikka ruuvimeisseliä autotallista tai siivosin jotain kaappia. Kerran aloin oikein etsimällä etsiä ja pulloja kertyi ämpärillinen!

Hirveä haloohan siitä tuli ja monen viikon polemiikki. Asiat näytti sujuvan jo tosi kivasti mies otti kaljaa vain viikonloppuisin ja pulloja ei enää löytynyt. Kunnes menin autotallin takaa hakemaan pajunkissoja ja koko metsä oli täynnä pulloja. Niitä oli niin paljon hangen päällä että miehen oli täytynyt kiskoa lähes päivittäin. Ovelana oli luullut etten pulloja sieltä ryteiköstä löydä.



Tämä on nyt vaan mun stoori, mutta kannattaa tarkkailla ja jos pulloja löytyy piiloista niin alkaa olla vakava paikka. Ei normaalin ihmisen tarvitse salata ja piilotella juomistaan. Tietää siis itsekkin että nyt on menty rajan yli.

niin myös lapset kärsivät. Lasten takia pitää erota eikä roikkua huonossa parisuhteessa.



Lapsilla on oikeus tasapinoiseen lapsuuteen ja sitä ei ole jos vanhempien välinen suhde on pielessä ja siinä voida pahoin.



Lapset eivät ole tyhmiä vaan aistivat tilanteen oikein hyvin. He saattavat elää jatkuvassa pelossa, koska on seuraava riita, koska isä taas juo, koska äiti itkee jne Se ei ole oikein laspia kohtaan.

Kyllä mun mielestä syyksi riittää se, että rakkaus toista kohtaan on loppunut. Kuulostat hyvältä äidiltä ja varmasti olet miettinyt eroa vaikutuksia myös lasten kannalta. Mutta hyvä äiti mun mielestä ajattelee myös itseään ja omaa onnellisuuttaan, eikä kokonaan "uhraa" elämäänsä muiden vuoksi.



En kuitenkaan halua "neuvoa", että ota nyt heti ero, vaan tietenkin on hyvä ensin miettiä, vieläkö rakastat miestäsi, keskustella hänen kanssaan (myös eroajatuksista) ja yrittää vielä korjata suhdetta. Jos se ei korjaannu tai miehesi ei pistä tikkua ristiin asioiden korjaamisen suhteen (vakavien keskustelujen jälkeen) etkä enää jaksa, mun mielestä sulla on ihan hyvä syy hakea eroa. Kannattaa hyödyntää myös ulkopuolista apua. Se vähentää varmasti syyllisyyden tunnetta, että olet todella koittanut muuttaa asioita kaikin tavoin.



Oman äitini kohdalla olen aina toivonut, että hän olisi ajatellut enemmän itseään eikä tehnyt niin monia päätöksiä elämässään "jonkun muun/muiden takia".

Minä en koe fyysisen väkivallan pelkoa, enkä myöskään pelkoa suoranaisesta henkisestä väkivallasta. En koe olevani uhattu, vaan koen vain, että tarpeemme ovat niin erilaiset, ettei niitä voi saada kohtaamaan.

Minä olen yrittänyt hakea apua jaksamiseeni. Olen hakenut apua masennusoireisiin, olen käynyt juttelemassa kriisityöntekijän kanssa ihan käytännön tason asioista, olen käynyt ryhmäterapiassa purkamassa omaa ahdistustani. Olen yrittänyt ymmärtää, rakentaa yhteistä elämää meille kaikille hyväksi. Ehkä sitten olen vain niin pirun kiittämätön, että en voi olla tähän kaikkeen tyytyväinen.

Alkoholin suhteen olen kieltämättä ehkä keskimääräistä niuhompi, mutta miehenikään ei tavatessamme ollut mikään suurkuluttaja. Se tässä pelottaakin, että käyttö tuntuu lisääntyvän koko ajan, mutta mies ei sitä näytä itse huomaavan. Tuo alkoholin käyttö ei kuitenkaan ole edes suurin ongelmista, vaan ylipäätään hyvän toimivan arjen järjestäminen olisi minulle tärkeää.

Tuntuu, että miehen läsnäolo imee minusta kaiken jaksamisen ja elämänhalun. En tiedä miksi, mutta niin vain on. En minä HALUAISI erota, mutta olen niin kauan yrittänyt jaksaa, odottanut parempaa, koettanut löytää yhteisiä linjoja... En vain jaksaisi enää.

ap

Kyllähän kaikki syyt ovat tarpeeksi hyviä erota. Ja niitä syitä saa sitten keksittyä helposti asiasta kuin asiasta. Mm. tyhjästä saa keksittyä fyysisen väkivallan pelon ja yksipuolisen henkisen väkivallan. "kyllä minä tunsin oman koskemattomuuteni uhatuksi, ja kyllä se haukkui minua".

Toisen alkoholismikin on toisen muutama. 24 pulloa olutta viikossa on alkoholismin raja, joidenkin mielestä pullo illassa on liikaa. Oletko miettinyt että vika voisi olla esimerkiksi Sinussa ja Sinun jaksamisessasi? Jos sinä et jaksa niin pitääkö miehesi muuttua vai sinun? En aikanaan ollut lukevinani tosta kirjoituksesta mitään kompromissiehdotuksia.

ei enää rakasta, on onneton ja hukkaa paikallaan roikkumalla ei vain oman mahdollisuutensa onneen vaan myös puolison mahdollisuuden saada rakkautta.

että rakastanko vielä vai en. Enkä oikeasti tiedä. Joinain päivinä mies on mitä ihanin, ja elämä tuntuu oikein hyvältä. Silti jotain puuttuu, jossain pinnan alla kytee. Silti emme saa elämää järjestettyä sellaiseksi, että kaikilla olisi siinä hyvä olla.

Tuntuu ihan hirveän pahalta ajatella asiaa lasten kannalta, vaikka asiassa on puolensa ja puolensa. Toisaalta ajattelisin, että lapsille olisi enemmän iloa hyväntuulisista ja jaksavista vanhemmista, joita tapaisivat vuorotellen. Toisaalta taas ajatus siitä, että rikkoisin lasteni perheen, tuntuu niin pahalta etten tiedä miten päin olisin. Olemme mieheni kanssa molemmat ehjistä perheistä, joten näkemykset avioerolasten elämästä rajoittuvat vain muilta kuultuihin kokemuksiin.

Lapset rakastavat isäänsä, lapset rakastavat minua, lapset rakastavat meitä yhdessä... Ja minä rakastan lapsiani enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa. En vain ole varma, rakastanko enää heidän isäänsä. Mies kyllä omien sanojensa mukaan rakastaa minua, mutta kaipaisin niin paljon muutakin kuin vain sanoja...

ap

Kyllä mun mielestä syyksi riittää se, että rakkaus toista kohtaan on loppunut. Kuulostat hyvältä äidiltä ja varmasti olet miettinyt eroa vaikutuksia myös lasten kannalta. Mutta hyvä äiti mun mielestä ajattelee myös itseään ja omaa onnellisuuttaan, eikä kokonaan "uhraa" elämäänsä muiden vuoksi.

En kuitenkaan halua "neuvoa", että ota nyt heti ero, vaan tietenkin on hyvä ensin miettiä, vieläkö rakastat miestäsi, keskustella hänen kanssaan (myös eroajatuksista) ja yrittää vielä korjata suhdetta. Jos se ei korjaannu tai miehesi ei pistä tikkua ristiin asioiden korjaamisen suhteen (vakavien keskustelujen jälkeen) etkä enää jaksa, mun mielestä sulla on ihan hyvä syy hakea eroa. Kannattaa hyödyntää myös ulkopuolista apua. Se vähentää varmasti syyllisyyden tunnetta, että olet todella koittanut muuttaa asioita kaikin tavoin.

Oman äitini kohdalla olen aina toivonut, että hän olisi ajatellut enemmän itseään eikä tehnyt niin monia päätöksiä elämässään "jonkun muun/muiden takia".