Voiko laihdutukseen saada apua terveydenhuollosta ja miten?

BMI on nyt 40. Sairastuin vakavasti muutama vuosi sitten ja sain pahamaineisen paljon ruokahalua kasvattavan lääkityksen. Olin aiemminkin ollut taipuvainen ahmimaan ja lohtusyömään, vaikka ennen sairastumista olin saanut elämäntapoja jo parempaan suuntaan, joten paljoa ei vaadittu että palasin vanhoihin tapoihin. Nykyinen lääkitys on kuulemma painoneutraali.

Nykyään tuntuu, ehkä sairauden takia tai ehkä tottumukset takia, että ruoka on oikeasti ainoa asia mistä saan nautintoa ja lohtua. Toinen olisi seksi, mutta sitä ei nykyisessä suhteessani ole ikinä ollut yltäkylläisesti tarjolla, edes hoikkana ennen kuin joku sanoo että olisi jos laihduttaisit. Voin lukea, kuunnella musiikkia, kutoa, käydä kävelyllä, pelata jne. mutta olen samalla tylsistynyt ja mietin että mikä järki tässäkin on. Mikään ei motivoi.

Ja toki eka ajatus tästä varmaan oli että oletkohan masentunut, hae apua. Olen jo avun piirissä ja voin oikeasti paremmin kuin aikoihin. Toki edelleen toivoisin että jäisin meteoriitin alle matkalla töihin tai uskaltaisin tappaa itseni kun koen oikein huonoja hetkiä, mutta olen hyväksynyt nämä osaksi elämää. Pitkä tarina jota en viitsi tässä avata, mutta en oikeasti usko enää että pääsen mihinkään maagiselle normaalitasolle vointini kanssa, tässä on tapahtunut liikaa ikäviä asioita, koko tilanteeni on aika poikkeuksellinen ikävällä tavalla ja persoonani on sellainen etten vain osaa olla välittämättä vallitsevasta tilanteestani joka ei valitettavasti tule miksikään muuttumaan. Se muuttumattomuus on siis valitettava tosiasia, ei masentuneen mielen johtopäätös. En myöskään usko että keskusteluapu on se mikä on minulla avain laihtumiseen ainakaan lyhyellä tähtäimellä, enemmänkin tuntuu että vajoan syvemmälle tunnesyömisen suohon ja lihon nopeiten silloin kun terapiassa aletaan kaivella menneitä, enkä usko että ne asiat lakkaavat ikinä sattumasta.

Olen pyytänyt moneen kertaan tässä 30 kg lihomisen aikana apua psykiatriselta puolelta nimenomaan painonnousuun, mutta aina siihen suhtaudutaan niin että kyllä sun tunnesyöminen loppuu kun vointi paranee. Pelottaa vaan kumpi nappaa mut ensin, diabetes vai se mystinen "parempi vointi" jota olen tässä pitkään työstänyt. Kun lukee lääketieteellisiä suosituksia niin mun pitäisi sekä painoindeksin että vaivojen puolesta (kohonnut verenpaine, polvikipu, maksan tulehdusarvot kohonneet) että lihomisen luonteen puolesta saada edes jotain nimenomaan painonpudotukseen tarkoitettua apua. Haluaisin oikeasti laihtua, mutta tuntuu jotenkin mahdottomalta urakalta yksin kun en muutenkaan ole enää täydessä terässä ja olen jopa parhaimmillani kokenut painonhallinnan haastavaksi. Miten ja millaista apua voisin saada, ja mitä kautta?

P.s. Olen myös yrittänyt lakata olemasta laiska tekosyitä keksivä sika joka syö kaiken mitä eteen sattuu kun ei muutakaan viitsi tehdä, mutta huonolla menestyksellä, joten jos meinasit kommentoida jotain tällaista niin kerro ihmeessä MITEN uskot että tätä muutosta kannattaisi lähteä toteuttamaan kun itsehillintä on ihan kadoksissa.