Lue keskustelun säännöt.
"Kun tuijottaa kauan kuiluun, kuilu tuijottaa takaisin" - Tämä pitää paikkansa!
25.08.2021 |
Olin ennen vasemmistolainen, joka inhosi kaikkia n@tseja, ääriaineksia poliittisen kentän vastapuolella. Uteliaisuuttani olen kuitenkin aina ollut kiinnostunut vihollistenkin mielipiteistä ja näkemyksistä.
Aika monta vuotta harrastin sitä, että seurasin sosiaalista mediaa, en vain "omien" tilejä, vaan niitten toistenkin. Tapahtui jotain mitä en odottanut: aloin tottumaan radikaaleihin (omasta näkökulmastani radikaaleihin) mielipiteisiin. Kun aloin tottumaan niihin, eivät ne enää herättäneet voimakasta vastareaktiota itsessäni. Tapahtui jotain vielä odottamattomampaa: omat näkemykseni ovat muuttuneet niin paljon, että voin sanoa arvomaailmani olevan HYVIN erilainen kuin mitä se oli ennen.
Nyt en osaa enää sanoa olinko aiemmin idiootti, vai olenko sitä nyt. Mistä sen tietää? En edelleenkään edusta mielestäni mitään ääripäätä, mutta näkemykseni ovat kuitenkin semmoisia, jotka entinen minäni olisi sensuroinut muilta.
Kommentit (5)
Kainalontuulettelua vaan harrastamaan, jos et muuta keksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Propagandakin vaikuttaa, kun kohde tottuu toistoon. Itse olen aika keskitien tallaaja, mutta olen alkanut pitää näitä keskitien mielipiteitäkin ihan vihervassareina, kun luen vertailukohtia.
Pätee tähän AV:llä roikkumiseen. Kannattaa käydä töissä, koulussa tai ulkona ja huomata että ihmiset ovatkin leppoisia ja ystävällisiä.
Niinhän sitä sanotaan, että jos nuorena ei ole radikaali niin ei ole sydäntä, ja jos vanhana ei ole konservatiivi niin ei ole järkeä. Molempia tarvitaan, joten mielipiteiden vaihtaminen on ihan OK. Niin minäkin olen tehnyt.
Olen ollut sarin kanssa sängyssä niin tiedän millaista on tuijottaa kuiluun.