Eräs autoimmuunisairas miettii eutanasiaa
Pääsee huonosti sairauksien takia joita hänellä on useita liikkumaan. Eikö ole itsekästä miettiä tuollaista kun ei ole kuitenkaan kuolemansairas?
Kommentit (6)
En tuomitse. Toisen ihmisen tuskaa ja kärsimystä ei täysin voi ymmärtää kukaan, vain tämä henkilö itse.
Vierailija kirjoitti:
Voisitko yrittää asettautua tuon henkilön asemaan?
En nyt toivo, että kukaan päätyy lopulliseen ratkaisuun, mutta ainakin oma maailmani romahtaisi aika pahasti tuollaisessa tilanteessa ja varmasti katkeroituneena miettisin tuota vaihtoehtoa. Liikkuminen luonnossa, mahdollisuus nähdä asioita vapaasti ilman rajoitteita ja urheilu ovat itselleni niitä asioita, joista saan voimaa. Jos ne kaikki vietäisiin pois, uskoisin että elämältä häviäisi tietty tarkoitus. En vain koskaan ole saanut minkäänlaista nautintoa jostain kotona nysväämisestä ja yleensä liikumisrajoitteisuuteen liittyy myös kipuja, jotka haittaavat arkea. Eli en voisi tuomita tuossa tilanteessa olevaa henkilöä kyseisestä ratkaisusta jos on varmaa, että parannuskeinoa ei ole, eikä tilanne tule parantumaan.
Niin. Teininsä takia hän kai elää. Teinillä kun ei ole muita kuin hän ja isänsä.
Ei ole itsekästä. Miettisin varmasti itsekin tuossa tilanteissa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole itsekästä. Miettisin varmasti itsekin tuossa tilanteissa.
Vaikka sulla olisi lapsi ja kuoltuasi lapsellasi olisi vain yksi omainen?
Itseäni taas huvitti kun sivukorvalla kuulin, että jotkut luulivat, että olisin ollut "suunnattomien vaikeuksien" takia suunnilleen itkuisen itsetuhoinen. En voinut muuta kun nauraa, kun jos mut tuntee, niin olen vihoviimeinen, joka olisi itsetuhoinen. Ei ole mitään sen suuntaista käynyt edes yhden prosentin verran mielessä, vaikka toisaalta, onhan tässä ollut kaikenlaista hillitöntä pyöritystä, enkä voi valehdella, ettei tunnu missään tai hillittömän hauskaa olisi aina ollut.
Voisitko yrittää asettautua tuon henkilön asemaan?
En nyt toivo, että kukaan päätyy lopulliseen ratkaisuun, mutta ainakin oma maailmani romahtaisi aika pahasti tuollaisessa tilanteessa ja varmasti katkeroituneena miettisin tuota vaihtoehtoa. Liikkuminen luonnossa, mahdollisuus nähdä asioita vapaasti ilman rajoitteita ja urheilu ovat itselleni niitä asioita, joista saan voimaa. Jos ne kaikki vietäisiin pois, uskoisin että elämältä häviäisi tietty tarkoitus. En vain koskaan ole saanut minkäänlaista nautintoa jostain kotona nysväämisestä ja yleensä liikumisrajoitteisuuteen liittyy myös kipuja, jotka haittaavat arkea. Eli en voisi tuomita tuossa tilanteessa olevaa henkilöä kyseisestä ratkaisusta jos on varmaa, että parannuskeinoa ei ole, eikä tilanne tule parantumaan.