Olen 35v mies joka ei ole koskaan seurustellut. Olen miettinyt että olin parhaimmillani 23-24-vuotiaana...Jos minä en silloin saanut tyttöystävää, niin miksi nyt saisin?

Mitä ihmettä olet oikein tehnyt viimeiset 10v, jos olit tuossa kohtaa parhaimmillasi?

Samanikäisiä naisia on paljon etsimässä toista elättäjää.

Parempi onni sit seuraavassa elämässä.

Keskittyisin nyt vaan tekemään juttuja jotka sua kiinnostaa ja saatat siinä ohessa tavata sen jonkun kivan ihmisen. Kannattaa matkustaa ulkomaillekin etsiskelemään. On tosi vaikea löytää se joku sopiva. Ainakin mulle oli. Ennemmin on yksin kuin jonkun "no menettelee se" kanssa.

Mulla sama tilanne, mutta mä uskon että (tai haluan) ihminen on aina "parhaimmillaan" siinä iässä missä hän nyt on.

Nyt sinulla alkaa etsikkoaika!

Kovin vauvakuumeisille kelpaa vähän valjumpikin mies.

Kunhan vain on työpaikka ja vaikuttaa edesvastuulliselle sekä melko normaalille.

Toki kipinän kanssa saattaa olla vähän niin ja näin.

Ja sitten koittaa aika jolloin "kasvatte erillenne", exäsi löytää unelmiensa työpaikan muualta ja lapsiasi et näe kuin juhannuksena ja pääsiäisenä.

Mutta kannattaa edes kerran rakastaa, eikös?

nyt sulla on varaa tarjota kaljat jollekin otolliselle daamille, aiemmin ei

😁

Millainen olit noin 10 vuotta sitten? Miksi ajattelet olleesi tuolloin parempi?

Millaista kumppania ja millaiseen tulevaisuuteen häntä etsit?

Harva parikymppinen oli valmis perheeseen, useimmat olivat vielä kovin itsekkäitä. Jos kaipaat omanikäistäsi seuraa ja sinulle riittää elämääsi jakamaan tasaveroinen kumppani, uskon sinun löytävän henkisesti kypsän aikuisen elämänkumppanin ikäisistäsi paremmin nyt kuin 10 vuotta sitten. Jos ei nyt, se ei ole myöhäistä myöhemminkään.

Vierailija kirjoitti:

Millainen olit noin 10 vuotta sitten? Miksi ajattelet olleesi tuolloin parempi?

Millaista kumppania ja millaiseen tulevaisuuteen häntä etsit?

Harva parikymppinen oli valmis perheeseen, useimmat olivat vielä kovin itsekkäitä. Jos kaipaat omanikäistäsi seuraa ja sinulle riittää elämääsi jakamaan tasaveroinen kumppani, uskon sinun löytävän henkisesti kypsän aikuisen elämänkumppanin ikäisistäsi paremmin nyt kuin 10 vuotta sitten. Jos ei nyt, se ei ole myöhäistä myöhemminkään.

Minä en usko.

Ensinnäkin uskon, että tämä on palstan vakiohahmo. Mies, joka on tätä samaa asiaa jauhanut täällä jo vaikka kuinka pitkään. Ei hän edes tee mitään, missä voisi tutustua naisiin. Ei kavereita, ei harrastuksia, ei mielenkiinnon kohteita.

Toiseksi, juuri edellä mainitusta päätellen, uskon hänellä olevan vakavia neurokirjon ongelmia.

Ap saa korjata, jos olen väärässä, mutta veikkaan että hän vaikenee. Ihan mielelläni olisin väärässä ja silloin kehottaisin häntä hakeutumaan juuri nyt uusiin harrastuksiin, hankkimaan sosiaalisia suhteita eli ystäviä ja tuttavia, saamaan onnistumisen kokemuksia siitä että oppii jotain uutta, nauttimaan siitä ja muiden ihmisten seurasta, avautumaan ja rupattelemaan vaikka lähikaupan kassajonossa ihmisten kanssa jne.

Valitettavasti veikkaan, että tuon sijaan hän jatkaa täällä ihmettelemistä, miksi hän on yksin.