Vanhemmat ketkä puhuvat vain lapsistaan?
Aina kun näkee, niin heti on puhe lapsista ja heitä kehutaan. Onko aivan normaalia. Vaikka kukaan ei edes kysy tai puhutaan jostain muusta asiasta.
Kommentit (13)
Ei ole paljon puhuttavaa jos koko elämä pyörii lapsen ympärillä, kaikilla ei ole mahdollista harrastaa tai käydä edes työssä.
Entä jos vanhempi puhuisi ylistävästi aikuisesta lapsestaan /lapsistaan, joka vierailulla.
Vanhemmuus on heille liian vaativaa.
Odotas, kun tulee se vaihe, että aiheena on lapsenlapset. Nämä ovat raivostuttavia, varsinkin töissä.
Vierailija kirjoitti:
No, he elävätnyt sellaista vaihetta elämässä, että ne lapset ovat kaikki kaikessa. Onhan se mukava, että vanhemmat rakastavat lapsiaan, vaikka se muille voi olla vähän rasittavaakin. Kokeile joskus, kauanko sitä kehumista jatkuu, jos vaan menet siihen mukaan. Ohhoh, ihan totta, uskomatonta, upeaa....
Siis jos ei koko ajan puhu niistä tenavistaan niin vanhemmat ei silloin rakasta heitä?? Outoa.
On vanhempia ja isovanhempia jotka " elävät" lasten ja lastenlasten kautta.
Ex työtoveri kertoi, että kun ystävä tulee kylään niin jo eteisessä alkaa isot kehumiset, miten lastenlapset ovat hyviä ja menestyneet ja tehneet sitä ja tätä.
Tuota ei jaksanut kuunnella kun sama toistui joten välit viilenivät eivätkä ole enää tekemisissä.
Osaan kuvitella tyypin, joka toimii noin. Kyllä minuakin rasittaisi moinen, enkä jaksais kuunnella samaa mantraa. No, mitä sinulle itsellesi kuuluu? Se pitäisi pystyä pistämään väliin.
Jos on pienen lapsen kanssa kotona, voi muut kevyet puheenaiheet olla vähissä. Normaalisti ne jakautuvat työn, harrastusten, sään ym. ympärille. Millään syvällisellä päivän politiikan tai luonnontieteen uusimmilla tutkimuksilla nyt tuskin kukaan aloittaa kahvipöytäkeskustelua, ja aina ei edes ehdi siihen asti.
Vierailija kirjoitti:
Jos on pienen lapsen kanssa kotona, voi muut kevyet puheenaiheet olla vähissä. Normaalisti ne jakautuvat työn, harrastusten, sään ym. ympärille. Millään syvällisellä päivän politiikan tai luonnontieteen uusimmilla tutkimuksilla nyt tuskin kukaan aloittaa kahvipöytäkeskustelua, ja aina ei edes ehdi siihen asti.
Muistan itse miten tuntui vaikealta jutella tuttujen kanssa kun lapset olivat pieniä. Tiesin varsin hyvin että ketään ei kiinnosta että vauva oppi kääntymään ja keskimmäinen ajamaan ilman apurattaita vaikka ne ovat suorastaan valtavia virstanpylväitä siinä omassa kuplassa.
No onneksi kaikki eivät ole ihan tällaisia. Eräs kaverini oli vauvakuplassa mutta hän oli tyytyväinen kun sai puhua muustakin. Hän myös seurasi maailmanmenoa. Kaikestahan voi puhua kunhan ei mene liiallisuuksiin. Lapsistakin.
Tällaiset ihmiset on raskaita ja jopa säälittäviä: elämässä ei ole mitään muuta kuin lapset. Aika ankeaa.
Minä en huolisi kylään lapsijankkaajia.
No, he elävätnyt sellaista vaihetta elämässä, että ne lapset ovat kaikki kaikessa. Onhan se mukava, että vanhemmat rakastavat lapsiaan, vaikka se muille voi olla vähän rasittavaakin. Kokeile joskus, kauanko sitä kehumista jatkuu, jos vaan menet siihen mukaan. Ohhoh, ihan totta, uskomatonta, upeaa....