Mikä on pitkän liittonne salaisuus? Miten olette saaneet

Ei vaan olla viitsitty lähteä parempaakaan etsimään ja tämä suhde on kuitenkin ollut tarpeeksi hyvä. En tiedä, ei tämä nyt niin kauhean suurta rakkauttakaan ole, ihan tavallista vaan.

mutta silti olemme todella rakastuneita. Eihän sitä alun huumaa enää ole, mutta erosta ei ole tarvinnut puhua (eikä edes ajatella) kertaakaan. Liiton salaisuus...meillä ehkä tärkein tekijä on se, että kunnioitamme toisiamme, pidämme toisiamme tasavertaisina ja yhteisen yrityksen vuoksi olemme päivälläkin toistemme kanssa ainakin hetkittäin, jolloin se kohtaaminen ei jää pelkästään iltaan ja lasten nukkumaanmenon jälkeiseen aikaan.



Toki myös riitelemme, mutta melko vähän vaikka luonteiltamme olemme hyvinkin erilaisia. Ehkä olemme molemmat tajunneet ajan myötä antaa tilaa toiselle tehdä omalla tavalla, samalla oppien toiselta tekemään asioita eri tavalla kuin itse. Joka tapauksessa minulla ei ole epäilystäkään emmekö todella vanhenisi yhdessä, vaikka sitä koko suku jaksoi epäillä, kun naimisiin mentiin :)

Omat vanhempani ovat olleet naimisissa yli 25 vuotta (en tarkalleen tiedä).

En ole KOSKAAN kuullut heidän riitelevän tai sanovan pahasti toisilleen. Rakastuneilta vaikuttavat edelleen.

Uskoisin asiaan vaikuttavan sen, että rahaongelmia ei ole, lapsien kanssa ei ole ollut ongelmia ja heidän omat vanhemmat ovat olleet hyvänä esimerkkinä.

Uskon myös oman parisuhteeni olevan loppuelämäni kestävä ja onnellinen :) Myös avomieheni vanhemmat edelleen onnellisesti yhdessä ja läheisiä aikuisten lastensa kanssa.

ja olemme hyvin onnellisia tällä hetkellä. Mutta tämä tilanne vaati syvän aviokriisin, jonka aikana eroa harkittiin vakavasti, mutta puhumalla asioista läpikotaisin löysimme toisemme ja syvän yhteytemme uudelleen. Uuden onnen löytyminen vaati molemmilta valtavasti muuttumista, mutta onneksi halu jatkaa oli molemmilla suurempi kuin halu erota (vaikka kuvioissa oli myös kolmas osapuoli). Tällä hetkellä olemme varmaan onnellisempia kuin koskaan aikaisemmin, kunnioitamme ja arvostamme toisiamme ja nautimme toistemme seurasta enemmän kuin suhteemme alkuvuosinakaan.

Paljon suukottelua, halailua, paijailua ja puhetta, niin se kipinä ei ole koskaan päässyt edes hiipumaan :)

- puhuminen (välillä jopa riidellen, välillä rakentavasti kissa pöydälle, välillä kuumaa väittelyä päivän politiikasta yms.)



- päätös: olemme perhe ja se on kaikkein tärkeintä, olemme valmiit tekemään töitä sen eteen



- hulluttelu ja huumori, vaikka kuinka väsyttää, koitamme joka päivä kertoa jotain juttuja toisillemme, joille tiedämme nauravamme



- seksi, sama myös, eli vaikka kuinka väsyttää ja sopivia tilanteita saa viiden lapsen kanssa etsiä, niin aina sitä jossain välissä ehtii, ja tulee hyvä mieli molemmille (vaikkei intohimon palo tietenkään koko aikaa ole samanlaista kuin villeinä seurusteluvuosina, tämä täytyy ymmärtää)

tänäänkin on jo naurettu koko viikon edestä.. Me eik kyllä kauheesti hellitellä (pussailla,halaillatms.) ei oo meidän juttu, varsinkaan julkisilla paikoilla, en edes muista millon oltas kävelty käsi kädessä! =) Mutta jostain syystä vaan meillä se kipinä on ja voimakas onkin, iltaisin mies aina silittelee ja hieroo, minä olen laiskempi noihin hellyydenosoituksiin.. Takana 10 vuotta ja lapsia kolme

Ja toisen kunnioitus. Toista ei mollata, ei ainakaan julkisesti. Jos on jotain negatiivista sanomista, niin sitten keskustellaan kahdenkesken. Eikä myöskään lapsen kuullen.

Jutellaan paljon ihan kaikesta ja heitetään herjaa, ja huomioidaan toisiamme. Kiitos ja anteeksi kuulu sanavarastoon molemmilla.

Ja ehkä pieni ero saa huomaamaan toisen tärkeyden, mies oli taas 3 viikkoa ulkomailla ja ikävä oli. 18 vyhdessä.

Naimisissa 19, 3 lasta.

Samanlaiset arvomaailmat, molemmilla insinöörinaivot, samanlainen huumori, molemminpuolinen kunnioitus, siinä keskeisimmät asiat. Eikä erolla olla uhkailtu ikinä. Tappaa olisi tehnyt mieli jokusen kerran.

ja olemme hyvin onnellisia tällä hetkellä. Mutta tämä tilanne vaati syvän aviokriisin, jonka aikana eroa harkittiin vakavasti, mutta puhumalla asioista läpikotaisin löysimme toisemme ja syvän yhteytemme uudelleen. Uuden onnen löytyminen vaati molemmilta valtavasti muuttumista, mutta onneksi halu jatkaa oli molemmilla suurempi kuin halu erota (vaikka kuvioissa oli myös kolmas osapuoli). Tällä hetkellä olemme varmaan onnellisempia kuin koskaan aikaisemmin, kunnioitamme ja arvostamme toisiamme ja nautimme toistemme seurasta enemmän kuin suhteemme alkuvuosinakaan.

Meillä on avioliittoa takana jo 22 vuotta ja lapsiakin suurperheen verran. Tähän asti ollaan oltu ihan hyvä tiimi ja luulin asian olevan edelleen niin, mutta miespä onkin erimieltä:( Hän on ihasunut/rakastunut työkaveriinsa ja jopa valmis eroamaan:(

En tiedä vielä miten tässä käy, mutta kiva kuulla, että edes jotkut ovat onnistuneet suhdetta jatkamaan! Minä olisin valmis keskustelemaan ja tekemään kaikkeni että parisuhteemme palaisi ennalleen (tai edes siedettäväksi nyt aluksi), mutta mies ei suostu keskustelemaan mitään...hänellähän on se toinen "kuuntelija", jonka kanssa jakaa ajatuksiaa:(

olemme olleet yhdessä pian 16 v, ja yhäkin erittäin onnellisina yhdessä.

Takana uusperhe-elämää (ei niin auvoista, sattuneista syistä), monenmoista mutkaa ja vastoinkäymistä, mutta yhdessä porskutettu eteenpäin.

Nykyään elämme ydinperhe-elämää, kera kolmen pienen lapsen, ja neljäskin saisi tulla =)

Hellyyttä ja hekumaa ei puutu.

Luottamus ja avoimuus pelaavat 100%:sti.

Aiheestakin olen iloinen ja onnellinen =)

Niin usein joutuu kuulemaan onnettomista suhteista, joissa ihmiset sinnittelevät vuodesta toiseen.

Itse olen eronnut vaikeasta suhteesta, ja oivaltanut vuosien saatossa, että liian pitkään roikuin suhteessa, mikä ei antanut mulle mitään muuta hyvää kuin yhden lapsen, esikoiseni.



neljän äiti

eikä aikoinaan ole tyytynyt vaihtoehtoon.



Meillä on ihan syntisen hyvä liitto!

ilman sitä olisimme aika heikoilla hangilla.

osoitetaan hellyyttä päivittäin ja se kipinä ei ole koskaan päässyt edes hiipumaan.



Yhteiseloa on takana 26v, lapsia seitsemän ja olemme käyneet läpi aviokriisin (mies petti), mutta päätimme vielä jatkaa ja nyt olemme todella onnellisia yhdessä, pettämisestä on nyt aikaa 15v.

sinulle sopivat. D