Lue keskustelun säännöt.
Halaatko hyvän päivän tuttuja?
19.08.2021 |
Nyt tietysti korona-aikana vähemmän halaillaan ylipäänsä, mutta oletko omaksunut kulttuuria, jossa halaillaan vähän jokaista? Työkavereita sun muita? Minusta tuntuu kummalliselle.
Kommentit (14)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyviä työkavereita kyllä. Ystäviä tietysti myös. Sukulaisia ahdistaa halata, koska emme ole läheisiä.
En. Mutta on vaivaannuttavaa kätellä kun näkee että toinen haluaisi halata.
Halaakohan kukaan mies hyvännäköistä naista ihan vain sen takia, että pääsee lähelle?
Vierailija kirjoitti:
Halaakohan kukaan mies hyvännäköistä naista ihan vain sen takia, että pääsee lähelle?
No ihan varmasti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sovi Suomeen tämä halailukulttuuri. Ihmiset ovat niin jäykkiä, että on vaivaannuttavaa katsottavaa.
Korona-aikaan nyt kukaan tuskin halailee, mutta joissain piireissä on tapana halailla kaikkia. Siinä menee siihen kulttuuriin mukaan ja halaa tavatessa. Mutta voi se olla kiusallistakin. Yksi mies halasi monta kertaa juuri koronan alkumetreillä, ja edelleen toivon, että olisin tajunnut käyttää koronaa hyvänä syynä olla halaamatta. En ede tunne häntä kovin hyvin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen korona-aikaa toimin niin, että halasin jos halattiin, mut hyvänpäiväntuttuja en itse aloitteellisesti mennyt halaamaan.
En oo kokenut vaikeaksi toimia sen mukaan, miten missäkin piireissä toimitaan.
En halaa enää. En ota mitään kosketuskontaktia keneenkään. Tervehdin sanoilla, en keholla. Näin on parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyi! En todellakaan. Halaan vain todella läheisiä ihmisiä.
En halaile. Aiheuttanut kyllä jonkin verran kiusallisia tilanteita, kun toinen haluaa halata ja itse vaistomaisesti vetäytyy tai seisoo puupökkelönä ahdistuneena. Tai kun tietää, että tässä tilanteessa minun kuuluisi halata, mutta en vain kykene. Tutut onneksi tietää ja kunnioittaa. Monesti myös sanon suoraan etten ole halailija.
Miestä, lapsia ja koiria halailen sitten senkin edestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En missään nimessä. Ei tämä liity mitenkään koronaa. Olen suvusta, jossa on tapana halailla kaikkia ja se on minusta vain ja ainoastaan kiusallista. Varsinkin, kun suurinta osaa sukulaisia näki vain sukujuhlissa. Siinä sitten vaivaantuneena teininä seisoi lähes tuntemattomien tätien ja setien rutisteltavana. Aikuisena olen sattuneesta syystä jättänyt sukujuhlat väliin.
Suomessa en. Joskus olin monikulttuurisessa ympäristössä, ja vakioksi tuli kolme poskipusua. Eli se korkein määrä, mitä porukassa jollain oli tapana.
En halaa. Mun entinen esimies oli oikein halailija, mutta huomasi kyllä että minulla on rajat, joita ei ylitetä, eikä edes yrittänyt mua halata. Halaan vain omia lapsiani.