Takokaa järkeä yksinhuoltajuudesta!
Sanokaa, että idea on huono, hankkia lapsi ilman isää. Nyt on kokemusta yhteishuoltajuudesta, mutta että oisin täysin yksin vastuussa. On varmasti paljon rankempaa kun ei ole turvaverkostoja. Silti mulla ois rakkautta jaettavana....
Kommentit (12)
mä olen niin kateellinen kaikille frendeille joilla m ies, ja jotka voivat tuurailla hoidossa. Mä yksin ja aina lapsen kanssa :(
mutta niin kuitenkin kävi, että ennen nuoremman lapsen syntymää isän suunnitelmat olivat jo ihan toiset ja isäkin ykskaks yllättäen ihan toisaalla... Ja hengissä ollaan ja hyvin voidaan, vaikka tuosta on jo yli 6v aikaa. Ei yksinhuoltajuus ole elämän loppu, mutta kyllä se melkoisesti muuta elämää rajoittaa - työt ja lapset hoituvat helposti, mutta harrastukset tms. jo hankalampia vielä toistaiseksi. Mieti tarkkaan, riittävätkö voimasi siihen, että ensimmäiset monta vuotta et mene mihinkään yksin ja jokainen oma meno vaatii enemmän tai vähemmän säätöä. Mutta toisaalta taas, nopeastihan nuo kasvavat ja itse jo tässä kuviossa 'voiton puolella'
Se tietysti riipuu ihmisestä, jotkut ovat luonnostaan sellaisia pystyviä ja vahvoja. Mutta se tässä on pahinta, kun tietää miten paljon lapset isän mallia ja hellyyttä kaipaavat. Meidän lasten isä siis tuonpuoleisessa.
En ole kovinkaan sitkeä, mutta kuitenkin ennenkin olin yksin vastuussa vauvastani, mies ei tehnyt juuri mitään. Tietty vahti vauvaa kun kävin suihkussa ja joskus kaupassakin. En kokenut tarvetta olla erossa vauvasta/lapsesta. Mutta toinen lapsihan voisi olla aivan erilainen ja tosi vaikea tapaus. Vaikeeta, eniten pelottaa et voimat loppuu ja lapset joutuu johonkin muualle hoitoon.
Mieluummin mä yksin olen kuin eläisin miehen kanssa. En vihaa miehiä, mutta rakastan olla yksin lasteni kanssa. Toisen lapseni olen tietoisesti hankkinut yksin. Löysin miehen, joka suostui "antamaan" minulle lapsen.
Mulla on mun iki-ihanat lapseni, jotka ovat kokonaan vain mun, saan itse tehdä heitä koskevat päätökset jne. En koe yhtään raskaaksi olla heidän kanssaan yksin. Mulla on kuitenkin ihania ystäviä, jotka ovat lasten kanssa, että pääsen ulos. Kovin usein siihen ei kylläkään ole tarvetta.
Mä kokisin miehen tässä vain uhaksi. On noilla lapsilla isätkin, ovat heidän kanssaan silloin tällöin ja tekevät omia juttujaan. Mutta mukavaa kun se mies on ulkoistettu, nurkkiini en ottaisi.
Sellaisiakin ihmisiä, jotka voi päivälläkin ottaa lapset hoitoon. Ystäviä joiden luo voi menää lasten kanssa kylään tai sitten se joku joka hoitaa sillä aikka lapsia, jotta saat omaa aikaa ystävien kanssa.
Tällöin en näe mitään syytä miksi ei voisi olla yksinhuoltajana.
Vaihtoehtoja on vaikka kuinka: mies, oma jo olemassa oleva lapsi, muiden lapset, vanhukset...
Mä kokisin miehen tässä vain uhaksi. On noilla lapsilla isätkin, ovat heidän kanssaan silloin tällöin ja tekevät omia juttujaan. Mutta mukavaa kun se mies on ulkoistettu, nurkkiini en ottaisi.
mutta saahan sitä omiksi leluikseen tehdä lapsia, ei se kiellettyä ole.
Isompi lapseni on jo koululainen ja sikäli tiedän olevani pystyvä äitiyteen, meillä on mahtava suhde ollut koko ajan. Jos rahaa tarkoitat, niin se tulee olemaan ongelma, mutta on sitä muutkin pärjänneet pienellä.
[/quote]
mutta saahan sitä omiksi leluikseen tehdä lapsia, ei se kiellettyä ole.
[/quote]
Kyllähän seurustellaankin omaksi iloksi ja seuraksi? Miksei lasta voi tehdä samoin syin? Vai onko heilastelulla jokin suurempi tarkoitus kuin omien tarpeiden täyttäminen? Miten elämää sitten pitäisi elää? Pelkästään muiden parhaaksi? Kuulisin mielelläni ajatuksia.