Onko muka olemassa muuta kuin humalahakuista alkoholinjuomista

Kauheaa alkoholin väärinkäyttöä.

Juon iltaisin yhden lasillisen viiniä. N. 1,5 dl. En enempää.

50-luvulla ei ollut. Ja ei oikein vieläkään kaikkialla maaseudulla.

Vierailija kirjoitti:

Juon iltaisin yhden lasillisen viiniä. N. 1,5 dl. En enempää.

Itse juon illassa n 1,5l mutta ei se humalaan riitä.

Juon viiniä koska se on hyvää, jos alkoholittomat viinit olisi edes kohtuullisen makuisia niin joisin mieluummin niitä. Alkoholittomat oluet on ok ja juon niitä useammin kuin alkollisia.

On. En juo itseäni koskaan humalaan. Lasi-pari hyvää viiniä silloin tällöin illallisella tai vaikkapa talvi-iltana takkatulen ääressä jotain ihanaa oopperaa kuunnellessa.

Vierailija kirjoitti:

Juon viiniä koska se on hyvää, jos alkoholittomat viinit olisi edes kohtuullisen makuisia niin joisin mieluummin niitä. Alkoholittomat oluet on ok ja juon niitä useammin kuin alkollisia.

Asun Espanjassa ja meillä on nykyään paljon erinomaisia alkoholittomia juomia. Viinit jotenkuten ok, mutta esim. alkoholiton Gin, vermutti ja Martini, eroa on vaikea huomata ja vieraille on monta kertaa mennyt ihan täydestä! Samoin kuohuvat, koska suomalaiset eivät ole niin tottuneet juomaan aitoa samppanjaa vaan yleensäkin tyytyvät kuohuviiniin, täydestä menee sekin!

On.

Humalan takia sitä juodaan. Muita päihteitähän ei saisi edes ajatella.

Vierailija kirjoitti:

Humalan takia sitä juodaan. Muita päihteitähän ei saisi edes ajatella.

Ei kaikki. Esim. itselläni alkoholijuomien nauttiminen ei liity millään tavoin humaltumiseen.

On. Olen vuosia juonut vain yksittäisiä annoksia. Useimmiten yhden, joskus harvoin max. 3.

Mä olen aina juonut humalahakuisesti, aina. Pidin pitkään "seurustelujuomista" tai "ruokajuomista" snobeiluna, mutta kerran satuin juomaan valkoviinin jämät jääkaapista katkarapuruoan kanssa. Voi sitä makujen sinfoniaa! 

Ei ainakaan itselläni.

En ymmärrä miksi kukaan joisi alkoholia, ellei haluaisi humalaa. Typeryyden huippu pelkkä ajatuskin.

On, sitä kutsutaan nautinnoksi. Humala ei ole nautinnollista.

Tavallaan ei ole. Kyse on humalan asteesta. Itse juon mielelläni lasin tai kaksi viiniä, koska se rentouttaa mukavasti. En sanoisi olevani tuolloin humalassa, mutta ehkä ihan pienessä hiprakassa, eikä maailma ahista ollenkaan niin paljon siinä hetkessä. Keskustelukin sujuu tällaiselta erakkomaiselta örkiltä paremmin, kun on lasi viiniä alla.

Kun otan alkoholia pari kertaa vuodessa, teeen sen nimenomaan humaltumistarkoituksessa. Minua ei alkoholin juominen muuten kiinnosta lainkaan. En harrasta sellaista, että otan yhden tai kaksi annosta viinaa, lasillisen tai kaksi viiniä, pullollisen tai kaksi olutta. Kun otan, niin otan.

Onko muuta kuin lihomishakuista syömistä?

Niin, onko esim. viinilasillisen tai saunakaljan juominen humalahakuista. 

Ehkä rentoutushakuista on ja voidaan tulkita samaksi.

Vanhempani ovat olleet tuollaisia yhden lasillisen tai yhden saunaolusen ihmisiä. Meillä ei ole koskaan piiloteltu alkoholia, mutta en ole ikinä myöskään nähnyt vanhempiani humalassa. Eivät tuosta yhdestä lasillisesta/ olutpullosta muuttuneet miksikään. Yhtä puheliaita olivat muutenkin. 

On. Mutta itse olen tyytyväinen, etten käytä enää alkoholia lainkaan. Miksi kenenkään pitäisi juoda sitä edes ruokien kanssa? Kyllä se syy kuitenkin on etanolissa, se vähän rentouttaa jne. Mutta itsellä oli käydä niin, että pian piti rentouttaa oloa monta kertaa viikossa, iltaisin join 1-2 pulloa siideriä tai 2-3 lasillista viiniä. Määrät kasvoivat vähitellen. Hassuinta alkoholissa oli se, että ei vain voinut olla ottamatta, vaikka tavallaan ei ollut mitään syytä ottaa. Siis se rentoutus tuntui oikeutetulta, vaikka olisi ajatellut, että en halua useana iltana viikossa ottaa. Mieli sanoi, että ”mitä haittaa tästä on? Enhän juo humalaan tai paljon?” Mutta join sen verran, että vähän tulin hiprakkaan. On parempi, kun ei tarvitse juoda, koska se ei itselleni jäänyt kertaan viikossa.

Luulen, että ihmisissä on eroja. Osalle alkoholi antaa voimakasta mielihyvää, jo ekasta annoksesta ja on luontainen himo ottaa lisää niin kauan kuin silmät liikkuu. Toleranssin myötä näistä tulee tyypit, jotka vetää aamuun asti ja ovat aina valmiita lähtemään jatkojen jatkojen jatkoille, jos vain viinaa luvassa.

Tämä luonnollisesti altistaa alkoholismille. Näille luontaista olla kaikkeen liittämässä alkoholia ikään kuin mukana luonnollisena asiana: tulokaljat, lähtökaljat, saunakaljat, muuttokaljat ..... loputon lista. Osalle on myös tyypillistä, että koko porukan pitäisi kaataa samaan tahtiin.

Osa nauttii lähinnä alkoholin aiheuttamasta sosiaalisuuden lisääntymisestä ja estojen höltymisestä. Ei välttämättä tulisi mieleen juoda yksin oikein missään tilanteessa. Kun valomerkki tulee ja porukka hajaantuu koteihinsa, ei näillä ole tarvetta jatkaa iltaa. Toki välillä kovatkin kännit voi napsahtaa, mutta nämä ovat useimmiten "vahinkoja", kun ollaan edellisen ryhmän tyyppien kanssa ja tullaan juoneeksi samassa tahdissa.

Oma lukunsa on ottaa silloin tällöin yksittäin rentouttava alkoholiannos. Yleensä ei lisää yhtään mieli, vaikka kaapissa olisi vaikka mitä ottaa.

On ruokia, joiden kanssa esimerkiksi valkoviinin hapokkuus nostaa ruoan makuelämystä. Ihan pelkkää snobismia tai toisaalta tekosyy juomiselle ruokajuomat eivät aina ole. Toki voi usein olla niinkin.

Jos alkoholia käyttää usein millä tahansa em. tavoista niin toleranssi kasvaa ja annokset tapaavat lisääntyä. Tottumukseen ja suurkulutukseenkin voi päästä kaikista näistä.