Lapsentahtinen sormiruokinta

Nykysuosituksen mukaan annetaan kai kiinteitä 4 kk:n iässä jos imetys ei riitä. Ennen annettiin korviketta puolivuotiaaksi ja sitten vasta kiinteitä, sitä ennen kiinteitä kaikille 4 kk:n ikäisille, sitä ennen kaikille 3 kk:n ikäisille....niin se muuttuu.



Neuvolantädille ei kuulu pätkääkään se, että miten lapsesi ruokit. Muutaman lapsen kokemuksella kerron kuitenkin, että sormiruokinta ei välttämättä onnistu. JOs siis tarkoitat sitä, että lapsi napsii itse minkä haluaa annettaessa pienin paloina kiinteitä ruokia.



Monet lapset eivät osaa syödä mitään sileää sosetta kiinteämpää ennen kuin lähes 1-vuotiaina, jotkut vasta myöhemminkin. Toiset syövät mielellään, mutta ovat koko ajan tukehtumaisillaan nokareisiin, kakovat ja oksentelevat. Jotkut syövät kyllä, mutta määrä jää liian pieneksi. Tuloksena on jatkuva itku ja nälänkitinä. Kokeilla sopii!

nenään, jos menet häntä neuvomaan. Mieluummin toimi kaikessa hiljaisuudessa kuten parhaaksi näet.

Ei sun tartte perustella tädille omia valintojasi. Kuuntelet mitä se selittää ja nyökyttelet, ja sitten teet niin kuin itse parhaaksi näet. :) Näin mä olen kokenut hyväksi tavaksi toimia.



Sormiruokailua sopii toki kokeilla, meillä ei oikein toiminut. :) Mutta ideanahan se kuulostaa tosi hyvältä ja kannatettavalta!

jos, niin sitten ymmärrän- ja lähtisin kyllä ihan lusikalla liikkeelle, muuten 6kk iometys ja sitten ne sormiruuat

Siinä tapauksessa kokeilen ja jos ei onnistu, niin sitten rupeen niitä muussaamaan!



Ei muuten ole vanha täti, aika nuoren näköinen. En tiedä suuttuisko... Varmaan... Mutta en nyt itekään halua missään miltei makuuasennossa sitterissä ton ikäiselle antaa... Eli sitä enimmäkseen pohdin tuossa lapsentahtisessa sormiruokinnassa että aloittaisin vasta sitten kun vauva istuu tuettuna kautta ilman.



Kiitos vinkistä, ettei kaikilla onnistu, nimittäin just sellaiset lapsenkasvatusohjeet, missä ei sanota miten tehdään, jos ei menekään yhtään niin kuin ideaalisti menee kirjan mukaan, ärsyttää.



-ap-

Maitoa on ollut vaikka luovutettavaksi asti, mutta kun vauva ei kasva heidän käyriensä mukaan, on muita pitempi, mutta pituuteensa nähden hoikka vauva.



Samaa ihmettelen minäkin, kyllähän se vauva nälkäänsä huutais.

tarkoittaa sormiruokinta ja mikä siinä on ideana? Ihan uusi asia minulle.

artikkeleita sormiruokinnasta neuvolantädille!

Voi olla ihan uusi asia hänelle, ja ottaa asiasta itsekin enemmän selvää, ja muille kiinteitä aloitteleville tätä suosittelee. :)

Ja jos et niin:



Lapsentahtinen sormiruokailu



Kun lapsi on saavuttanut tarvittavan kypsyyden asteen syödä kiinteää ruokaa, tämä on myös kykeneväinen poimimaan ruokaa käteensä, muussaamaan ne ikenillään, siirtämään ruoan kielellään suun takaosaan ja nielemään ruoan turvallisesti. Vauvalle ei tarvitse syöttää soseita, muuseja eikä mitään muutakaan lusikalla. Sopiva aika aloittaa kiinteiden tarjoaminen lapselle on ensimmäisen kuuden kuukauden jälkeen, kun lapsen käden motoriikka on niin kehittynyt, että hän tavoittelee esineitä suuhunsa ja pystyy istumaan pystyasennossa tuettuna.



Lapsen ruokailu on yksi yleisimmistä vanhempien huolenaiheista. Varsinkin kun on totuttu aikuislähtöiseen lapsen syöttämiseen, moni pelkää, että lapsi ei ymmärrä syödä tarpeeksi, elleivät vanhemmat laita ruokaa lusikalla suuhun. Kaikissa lapsissa on kuitenkin sisäänrakennettuna tietty uteliaisuus ja matkimisen tarve. Jos lapsi istuu perheen kanssa ruokapöydässä ruoka-aikaan, lapsi matkii vanhempien ja sisarustensa käyttäytymistä ja alkaa ruokkia itseään. Etenkin täysimetetyllä lapsella on oivat valmiudet säädellä syömistään, onhan hän tehnyt niin jo ensimmäisen puolen vuoden ajan.



Aiemmat kiinteiden aloittamisohjeistukset ovat olleet niin varhaisia, että vauvojen ensimmäiset ruoat on totuttu soseuttamaan. Muutama vuosi takaperin suositusikää on kuitenkin siirretty kuuden kuukauden ikään. Kuitenkaan tapaa, jolla kiinteät aloitetaan, ei ole muutettu iän mukaiseksi. Puolen vuoden ikäisellä lapsella on jo aivan erilaiset valmiudet kuin muutaman kuukauden ikäisellä. Lisäksi monet neuvolan terveydenhoitajat edelleen ylenkatsovat uusia suosituksia, ja jopa kolmen kuukauden ikäisten vauvojen äitejä aletaan kannustaa ja valmistaa kiinteiden aloittamiseen. Suolistovaivojen, laktoosi-intoleranssin ja keliakian yleistyminen on todettu johtuvan osaltaan liian aikaisesta kiinteiden aloittamisesta. WHO:n suosituksen mukaan äidinmaito on lapsen pääravintoa ensimmäisen vuoden ajan (ensimmäisen puolen vuoden aikana ainoa tarvittava ravinto).



Imetystä suositellaan jatkettavaksi ainakin siihen saakka kun lapsi on kaksivuotias. Ei ole mitään kiirettä saada lasta syömään suuria määriä kiinteitä, sillä äidinmaidon ja -korvikkeen kaloripitoisuus on korkeampi kuin minkään kiinteän ruoan, jota lapselle voi mahdollisesti tarjota. Äidinmaito ei muutu missään vaiheessa ”sokerilitkuksi”, vaikka edelleen moista harhaluuloa levitetään tosiasiana. Vuodenkin jälkeen lapsen olisi hyvä saada noin kolmasosa päivittäisestä energiantarpeestaan äidinmaidosta.



Lapsentahtisuus tarkoittaa sitä, että lapsi saa tutustua ruokaan omaan tahtiin. On normaalia, että lapsi aluksi pyörittelee ruokaa kädessään: lapsen ei tarvitse heti tavoitella sitä suuta kohti. Ei ole epänormaalia vaikka menisi montakin ruokailukertaa ennen kuin uutta ruoka-ainetta varsinaisesti syödään. Ruokaa ei tule tuputtaa! Lasta ei hoputeta syömään ruokaansa ja vanhemman tulee vastustaa kiusausta auttaa ruokaa lapsen suuhun. Lapsi alkaa syödä silloin kun on siihen valmis. Kun lapsi saa ruoasta palan irti, hän saattaa aluksi työntää sen pois suustaan. Näin lapsi harjoittelee tärkeää taitoa työntää suusta pois palat, jotka ovat liian suuria nielaistavaksi. Jos ruokapala joutuu liian taakse lapsen suuhun, hän automaattisesti kakoo sen pois.



Perinteiseen ajattelutapaan kuuluu myös se, että ruoka ei ole leikkimistä varten. Vanha sanonta kuitenkin sanoo, että leikki on lapsen työtä. Lapsi oppii siis leikin kautta. Mikä olisi normaalimpi tapa tututusta uusiin ruokiin, kuin leikkiä niillä aluksi. On täysin normaalia, että lapsi aluksi tutkii ruokaa, kopsuttelee sillä pöytää ja muussaa sitä pöytää vasten. Pikkuhiljaa ruoan tullessa tutummaksi ruoasta päätyy lapsen vatsaan yhä suurempia määriä.



Sormiruokailu tarkoittaa sitä, että lapselle tarjotaan ruokia, joita hän pystyy syömään omin käsin. Aluksi noin lapsen nyrkin kokoinen pala on sopiva. Mehevät hedelmät sopivat syötäväksi sellaisenaan, mutta kovemmat ruoka-aineet keitetään tai höyrytetään, niin että ne ovat sopivan pehmeitä ikenillä mutusteltaviksi. Sitten kun ns. pinsetti-ote on kehittynyt, voidaan alkaa tarjota myös pienempiä paloja.



Moni saattaa kummastella kuinka lapsi sitten oppii käyttämään lusikkaa, jos syö ruokansa sormin. Sormiruokia syöneellä lapsella on kuitenkin todella hyvät valmiudet oppia käyttämään aterimia, koska hän on saanut harjoitella kädentaitoja ensin ilman ”työkaluja”. Toisaalta lusikka ei myöskään ole lapselle outo esine, sillä hän tutustuu lusikkaan päivittäin, kun hänelle annetaan d-vitamiinitipat lusikalla. Lusikan voi myös antaa lapselle omaan käteen tutustuttavaksi. Pikkuhiljaa motoriikan parantuessa lusikkaan voi laittaa pienen määrän ruokaa ja antaa lusikan lapsen omaan käteen.



Sormiruokailussa lapsi tutustuu ruokiin heti muunkin kuin maun kautta. Ruoilla on myös väri ja muoto, eri ruoat myös tuntuvat kädessä erilaiselle. Sormiruokia syövillä vauvoilla on yleensä harvemmin nirsoilua ruokien suhteen, koska vauva saa tutustua ruokiin itse omaan tahtiin ja saa maistella makuja erillään, ei toisiinsa sekoitettuna, kuten soseissa. Ruokailussa ei myöskään tarvita monia eri siirtymävaiheita. Koska lapsi on alusta alkaen kykeneväinen syömään ”normaalia ruokaa”, lasta ei tarvitse opettaa syömään ensin sileitä soseita ja sitten pikkuhiljaa karkeampia soseita ja lopulta normaalia ruokaa.



Soseruokailuun tottuneet vanhemmat ovat usein huolissaan siitä, eikö lapsi tukehdu paloihin normaalia ruokaa syödessään. Itse asiassa tukehtumisriski on kuitenkin suurempi silloin kun lasta syötetään lusikalla eikä hän saa itse kontrolloida ruoan laittamista suuhun. Lapsi usein aluksi yrittää imeä ruokaa lusikasta, jolloin ruokaa joutuu suoraan suun takaosaan, mikä lisää tukehtumisriskiä. Lapsentahtisessa sormiruokailussa vauva laittaa ruokaa suuhun omaan tahtiinsa ja oppii helpommin ruoan siirtämistä kielellä suun takaosaan nielaistakseen sen. Usein myös näkee vauvoja syötettävän sitterissä taaksepäin kallistuneessa asennossa. Ruokailevan lapsen tulisi kuitenkin istua pystyasennossa tai tuettuna pystyasentoon, sillä taaksepäin kallistuneessa asennossa ruoka valuu helpommin suun takaosaan ilman että lapsi pystyy sitä itse kontrolloimaan. Aikuisenkin on hankala syödä lähes selällään, saati sitten vauvan, jonka suun motoriikka on vielä kehitysvaiheessa.

En taida uskaltaa viedä, kuulosti olevan niin ehdoton tossa "6kk mennessä VIIMEISTÄÄN pitää aloittaa eihän se osaa edes istua siinä iässä"-jutussaan. Jos kehtaisin, niin olisin kysynyt että olisiko sinusta kiva syödä makuultaan.



-ap-

Eikun vienkin tuon ÄITIYSPAKKAUKSEN imetysvihkosen sille näytille, missä lukee että ennen kiinteiden aloittamista lapsen on osattava mm. istua itse ja oli muutenkin hyvin lapsentahtista sormiruokintaa puolustava tuo vihkosen "Tutustuminen muihin ruokiin"-osio.



Ai että naurattaa.



ps. kyseessä siis vihkonen nimeltä Imetys -yhteisen matkan alku.



-ap-