Etsitään haastateltavaa: Äidin sukunimi lapselle!

lapsemme saa exäni nimen.

(siis minun sukunimeni, joka on exältä peräisin).

Sukunimilakihan on jo ikivanha.

mutta haastatteluun ei taida olla aikaa :D Lapset teettää sen verran hommaa koko ajan!

Kiitokset viestistä. Tarkennuksena sen verran, että haastatteluun menee max. 10 minuuttia.

valitettavasti minusta ei ole haastateltavaksi sillä flunssa on vienyt äänen, eikä kuulu pihaustakaan.

Miksi muuten teet haastattelun aivan luonnollisesta asiasta?

kysymyksiä haastattelussa ja mikä siinä on idea?

Meillä lapsella on minun, eli äidin sukunimi ja isällä on eri sukunimi.

Ei voi kuin ihmetellä nolkytluvulla.

Me olemme mieheni kanssa naimisissa, ja meillä koko perheellä on minun sukunimeni. Näin 2000-luvulla ;)

Kiitokset kaikille viesteistä. Jutussa ei ole tarkoitus olla asenteellinen mihinkään suuntaan. Yhä useammassa perheessä joudutaan nykyisen neuvottelemaan siitä, kumman nimi lapselle annetaan. Kysymykset liittyvät tämän ilmiön tarkasteluun.



Lähinnä kiinnostaa tieto, millä perusteella lapselle päädyttiin antamaan äidin sukunimi?



Tilastojen mukaan lapset saavat yhä useammin miehen sukunimen, joka on eri kuin äidillä. Tämä siitä huolimatta, että naiset ovat saaneet pitää nimensä avioliitosta v. 1985 lähtien.



terv. AK

mutta koko tämä kirjoituksesi huokuu asenteita.



Että naisetko ovat ihan "saaneet pitää oman nimensä"?? Ei se lakiteksti nyt ihan noin taida mennä.

avopari saa lapsen, ja sukunimi menee isän mukaan.



Tai sitten vaimo tosiaan pitää oman sukunimensä, mutta todennäköisesti etenkin isä haluaa kunniakkaan perinteen kaavaa noudattaen oman jälkikasvunsa omalle nimelle. Tämä on myös legaali selvennys ulkopuolisillekin siitä ketä on isä, kun äidistä harvemmin on epäselvyyttä. :)



Itse olen kuullut seuraavat perusteet toimittajan kysymykseen:



A) äidin sukunimi on kauniimpi, perinteikkäämpi (hyvä sukupuu), tai normaalimpi

B) ei tietoa isästä tai isä ei halua tunnustaa isyyttään ja pari ei ole naimisissa

C) äiti on feministi ja isä myötämielinen asialle

Pariskunta aviossa, lapselle äidin sukunimi.



Pariskunta avoliitossa, lapselle isän sukunimi.



Vähemmistössä on porukka, jossa lapsi saisi avioliitossa isän nimen. Ja tasan yksi perhe on kokonaan isän nimellä eli äitikin on vaihtanut nimeään.

mutta koko tämä kirjoituksesi huokuu asenteita. Että naisetko ovat ihan "saaneet pitää oman nimensä"?? Ei se lakiteksti nyt ihan noin taida mennä.

Aikaisemmin avioituvan naisen piti ottaa miehen nimi ainakin osaksi nimeään (yhdysnimi). Minusta on itsestään selvää, että naisen pitää saada valita (kuten miehenkin tietysti, mutta harva ottaa naisen nimeä ja uusi yhteinen nimikin on aika epätavallista)

BTW, minusta jos vanhemmilla on eri sukunimet, lapset pitäisi nimetä äidin mukaan. Silloin, jos tarkoitus on avioitua ja ottaa yhteinen nimi, lapsille kannattaa tietysti antaa se tuleva yhteinen nimi.