Tyttö/poikajaottelu (lasten vaatteet, lelut)

Koska poikani on poika ja tyttöni on tyttö. Heillä on oikeus näyttää oman sukupuolensa edustajilta ja jos joku pitää sitä vääränä, niin se ja sama.

Vierailija kirjoitti:

Koska poikani on poika ja tyttöni on tyttö. Heillä on oikeus näyttää oman sukupuolensa edustajilta ja jos joku pitää sitä vääränä, niin se ja sama.

👍

Toisille se on vaan tärkeää, sen muutoksen pitäis lähteä ihan kaupoista että ei selkeästi jaeta sitä tavaraa eri osastoihin, vois hyvin olla samalla puolella myymälää tarjolla yhdessä hyllyssä eri mallisia housuja yms. Nykyään kun ne on tyyliin vastakkaisilla seinillä.

Kouluikäisillä jo poikien ja tyttöjen vaatteissa on eri mitoitukset

Pienillä lapsilla usein näkee että kierrätetään vanhemman lapsen vaatteet väristä riippumatta, mikä onkin fiksua. Leluista saa kyllä meillä leikkiä millä tykkää, oli sitten tytön tai pojan. Myös väreistä en ole turhan tarkka, ehkä vanhempana pojalle en enää isosiskon vaaleanpunaisimpia vaatteita laita ellei itse halua. Mekot on semmoinen että täytyy keksiä rationaalinen selitys miksei poika julkisesti voisi niitä käyttää, siinä menee raja.

Koska ne ei vierasta niitä värejä / leluja.

Typerä ideologi.

Mitä vanhempi voi tehdä, jos lapsi heti kävelemään opittuaan taaperraa määrätietoisesti tietynlaisia leluja tutkimaan?

Esim päiväkodeissa ja kerhoissa on tarjolla monentyyppisiä leluja. Pitääkö riistää päättäväisesti tytöltä pois se nukke jota puetaan, tai pojalta traktori jota päristellään sylki lentäen pitkin lattiaa? Miten kertoa niin pienelle että lelu EI ole sinulle, se vahvistaa stereotypiaa?

Näin ikävästi saattaa käydä vaikka perheenisä kokkina laittaisi ruoat ja äiti toimisi kuljetusalalla. Lapset eivät niin pieninä yksinkertaisesti tajua vääriä valintojaan. Huom. Ironiavaroitus.

Lspset oppii toisiltaan tai ympäristöä seuraamalla. Kotona ei olla ikinä puhuttu tyttöjen ja poikien väreistä, silti eskarilainen "tietää" sinisen ja vihreän olevan poikien väri. Se ei tosin estä häntä tyttönä valitsemasta sinisiä juttuja, jos ne mielestään ovat muuten parhaita.

Vierailija kirjoitti:

Mitä vanhempi voi tehdä, jos lapsi heti kävelemään opittuaan taaperraa määrätietoisesti tietynlaisia leluja tutkimaan?

Esim päiväkodeissa ja kerhoissa on tarjolla monentyyppisiä leluja. Pitääkö riistää päättäväisesti tytöltä pois se nukke jota puetaan, tai pojalta traktori jota päristellään sylki lentäen pitkin lattiaa? Miten kertoa niin pienelle että lelu EI ole sinulle, se vahvistaa stereotypiaa?

Näin ikävästi saattaa käydä vaikka perheenisä kokkina laittaisi ruoat ja äiti toimisi kuljetusalalla. Lapset eivät niin pieninä yksinkertaisesti tajua vääriä valintojaan. Huom. Ironiavaroitus.

Jep. Meillä esikoinen (tyttö) ei ikinä ole oikein välittänyt nukeista, muttei autoistakaan. Hän piti enemmän pehmoleluista. Kuopus (poika) taas löysi jo ennen yhtä ikävuottaan ne vähät autot, joita meillä oli ja rullaili niitä hartaasti. Nyt kaksivuotiaana niitä voi sanoa jo lempileluiksi, junien ohella.

Vanhempana en halua jatkaa mitään jaottelun perinteitä. Kuinkakohan monta kertaa olenkaan lapselle sanonut ettei ole mitään tyttöjen ja poikien värejä/leluja ja silti hänellä on vahvat mielipiteet mitkä niitä ovat.

Vasta muutamia päiviä sitten kuulin kuinka lapsen vuotta vanhempi kaveri julisti suureen ääneen, miten poikien kanssa ei voi leikkiä ja pojat on ällöjä. Ja se oli vain yksi kerta. Varmasti sukupuoleen liittyvää jaottelua lapsi kohtaa kodin ulkopuolella paljon. Ei voi olla vaikuttamatta.

Monissa kaupoissakin on ihan kyltein jaoteltu osastot tyttöjen ja poikien vaatteisiin. Kerran olen antanut kipakkaa palautetta, kun leluosastolla oli nimetty osasto "tyttöjen lelut". Se nyt vaan oli täysin tarpeetonta.

En ole koskaan puhunut tyttöjen tai poikien leluista, silti jo 1-2 vuotiaana poikani jaksoi tapittaa vaunuista/rattaista esim. työkoneita, autoja (varsinkin rekkoja) moottoripyöriä ja mummolassa toljotti haltioituneena traktoria kun pappa teki peltotöitä. Olisi varmaan tönöttänyt siinä monta tuntia. Se on monilla pojilla vaan joku "sisäänrakennettu" ominaisuus.

Tyttöä ei voinut vähempää kiinnostaa moiset, mutta kaikki pinkki, kimaltava, mekot, kauniit jutut kuten kukat tai perhoset.

Molemmille hankittu niitä leluja ja vaatteita mistä itse pitävät, koska miksi kiusata toista?

Tottakai on tyttöjen ja poikien vaatteet samoin kun om naisten ja miesten vaatteet.

Tunnen perheen jossa poika 4 vuotiaaksi puettiin mekkoihin ja hiukset leikattiin tyttömäisesti jne.. Vanhemmat kehuivat kuinka heillä lapsi saa valita...

Just.

Sitten alkoivat ongelmat kun lapsi alkoi tiedostaa kaikesta huolimatta että jokin onkin pielessä..

Ja silloin lapsi oli 5v

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan puhunut tyttöjen tai poikien leluista, silti jo 1-2 vuotiaana poikani jaksoi tapittaa vaunuista/rattaista esim. työkoneita, autoja (varsinkin rekkoja) moottoripyöriä ja mummolassa toljotti haltioituneena traktoria kun pappa teki peltotöitä. Olisi varmaan tönöttänyt siinä monta tuntia. Se on monilla pojilla vaan joku "sisäänrakennettu" ominaisuus.

Tyttöä ei voinut vähempää kiinnostaa moiset, mutta kaikki pinkki, kimaltava, mekot, kauniit jutut kuten kukat tai perhoset.

Molemmille hankittu niitä leluja ja vaatteita mistä itse pitävät, koska miksi kiusata toista?

Ai, mun kokemuksen mukaan työkoneet yms kiinnostavat kaikkia lapsia sukupuoleen katsomatta. Oltiin esim puistossa tällä viikolla ja viereisellä pellolla oli kone töissä. Kaikki puiston lapset ihastelivat sitä sukupuoleen katsomatta.

Katsokaa eläinmaailmaa. Siellä ei hävetä olla uroksia ja naaraita.

Sukupuolisekopäät, voin suositella teille hoitoon menoa, mitä pikimmin sen parempi.

Odotapas vaan kun lapsesi menee kouluun. Se ei jää tähän että on tyttöjen ja poikien vaatteet/värit ja lelut. Koulumaailmassa kaverit kertoo sitten vielä, että mitkä värit on vauvojen värejä ja mitkä värit ovat ’cooleja’ koululaisten värejä. Koulumaailmaan astuessa viimeistään mukaan tulevat myös ’tuotemerkit’, jos ei jo päiväkodissa. Sitten jaotellaan mitkä ovat köyhien ja mitkä rikkaiden merkkejä.

Tällaista se vaan on. Ihmiset hahmottavat maailmaa luokittelun (joku voisi puhua lokeroinnin) kautta. Siihenhän kielikin perustuu. Asiat jaotellaan. Tätä on hyvin vaikea muuttaa kun tavallaan tämä on ”sisäänrakennettu” ihmiseen jo siinä vaiheessa kun hänen kielen oppimisensa alkaa.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen perheen jossa poika 4 vuotiaaksi puettiin mekkoihin ja hiukset leikattiin tyttömäisesti jne.. Vanhemmat kehuivat kuinka heillä lapsi saa valita...

Just.

Sitten alkoivat ongelmat kun lapsi alkoi tiedostaa kaikesta huolimatta että jokin onkin pielessä..

Ja silloin lapsi oli 5v

Eli vanhemmilla heitti päästä ja pahoin, väkisin yrittivät pojasta muokata jo pienestä lähtien jotain muuta kuin hän oikasti on. Sairasta niin sairasta.

Kautta aikojen tytöt on pakotettu isoveljien vaatteisiin. Ei ole mikään uusi asia.

Meillä on poika, jonka lempiväri on pinkki ja hän rakastaa työkaluja ja koneita. Leikkii kyllä myös nukeilla. Ja tyttö, joka ei suostu pukeutumaan kuin mekkoihin ja leikkii mieluiten nukeilla ja tykkää myös kalastamisesta. Minusta lasten pitää antaa olla lapsia ja käyttää semmoisia vaatteita kuin he haluavat ja antaa mahdollisuus monenlaisiin leikkeihin, ihan sukupuolesta riippumatta. Minua ärsyttää nämä "tyttöjen lelut" ja "poikien lelut" ulkoapäin annettuna esim kauppojen valikoimissa, miksei voisi vaan ilmoittaa että Legot, nuket, autot, Ryhmä Hau-lelut jne.? Mainoksissakin voisi olla molempia sukupuolia leikkimässä eri leluilla (tai ainakin muuten kuin stereotyyppisesti tietyn sukupuolen tyyliin puettuja).

Ja juu, lapset oppii kyllä nämä tyttöjen ja poikien värit jostain vaikka niitä ei heille opettaisi, ainakin isomman lapsen päiväkotiryhmässä tytöt ja pojat tuntuu leikkivän eri leikkejä. Hänelle olen saanut oikaista monta kertaa että ei kaikki pojat välttämättä tykkää pyssyleikeistä ja ninjagosta ja tytöt nukeista ja yksisarvisista, vaikka aika usein se näyttää niin menevän.