Hyvä ikä-ikä saada esikoinen

Mielestäni ei ole hyvää eikä huonoa ikää, vaan elämäntilanne ehkä enemmänkin ja henkilön kypsyys ja elämän asenne jne. Voi teiniäiti olla hyvässä parisuhteessa ja henkisesti kypsä äidiksi, tunnen pariskunnan jotka tulivat 16-vuotiaina vanhemmiksi ja ovat edelleen onnellisesti naimisissa 4lapsen vanhempia ja kouluttautuneet myös ammatteihin, elämä mallillaan. Tiedän 42-vuotiaan ensisynnyttäjän, jonka olisi ehkä pitänyt jättää tekemättä??! särkyyhän se lapsi ihan normaaleista asioista, kuten räntäsade...isä ei todellakaan voi/osaa hoitaa tytärtään.

Sain esikoiseni 22-vuotiaana, kellään ystävälläni ei ollut vuosiin lapsia, esikoiseni ehti esikouluun ennenkuin tuttavapiirissä alettiin lisääntymään, kukin ajallaan. Hyvä ystäväni sai esikoisensa 34-vuotiaana, ja se oli jotenkin oikein passeli aika hänelle.

DI:n paperit taskussa, vakkarityö ja työkokemusta monta vuotta takana, viisi vuotta avoliittoa, kroppa hyvässä kunnossa jne. jne.

DI opiskelujen lisäksi työkokemusta "monta vuotta"?

DI:n paperit taskussa, vakkarityö ja työkokemusta monta vuotta takana, viisi vuotta avoliittoa, kroppa hyvässä kunnossa jne. jne.

maisterin paperit taskussa, työkokemusta hieman, avioliittoa takana se 3 vuotta ja kuitenkin suht nuori vielä.

Sitten kun on omat menot (opiskelut ym.)takana, hyvä puoliso ja itsellä aito halu perustaa perhe ja ottaa vastuuta toisesta ihmisestä.



Mulla ei vielä näin, vaikka vauvakuume jo vaivaa ja ikää on 28v. Odotan siis edelleen maltilla :)

Siis jos vaan on sopiva kumppani kumppani.

että miehellä on suht hyvä palkka jos naisella ei niinkään. Ja oikea ikä on kun siltä tuntuu.. hmm mitäköhän vastaisin.. 20-45:D

Itse sain 22 vuotiaana, ja täysin oikea ikä, minulle.

Kun taas Jollekkin se on ihan toiselta puolelta.

SE tunne kun tulee, niin kyllä sen sitten tietää, tuli se minkä ikäisenä tahansa:)

Fyysisesti varmaan 20-30, henkisesti varmaan 25-40.

ja olen päätynyt siihen osin omasta tahdosta, osin sattumalta. Päälle parikymppisenä en ollut valmis, himpun vaille 30 vuotiaana olisin ollut, mutta väärä mies vierellä... En halunnut lasta sellaisen kanssa, joka ei tasapuolisesti tulisi vastuuta jakamaan. Joten löysin "sen oikean" vasta 34 vuotiaana, ja lapsenteon aika tuli oikeaksi vuoden seurustelun jälkeen.



Molemmat meistä on ratkaisuun ja ikään tyytyväisiä. Raskaus sujui helposti ja hyväkuntoisena, samoin synnytys. Isänä ja äitinä olemme jaksaneet hienosti, samoin rakastavaisina. Ja ihaninta on, että omaa lastaan saa rakastaa ja hoivata ihan täysillä, kumpikin! Kun enää ei huvita oikeastaan muu kuin kotona olo ja jotkut harrastukset, niitäkin laiskasti, niin lapselle on tilaa ja aikaa koko sydämestä! Ja ihanaa katsoa miestäkin, joka suorastaan kilpailee lapsenhoidosta ja osaa olla isä ihan tosissaan.

Mutta henkisesti minusta on aika typerää jos joku sanoo tietyn ikähaitarin olevan oikea, koska meistä on niin moneen.

Joku on täysin valmis 20-25vuotiaana ja joku taas täysin kakara. Joku taas ei vielä 40 vuotiaanakaan ole valmis ja toinen on.



Jokainen miltä itsestään vain tuntuu;)

Itse kävin rankoissa hoidoissa jo 23vuotiaana ja olin NIIN valmis kuin vain ihminen voi olla. Olin lapsettomuuteen kyllä täysin loppu.



Kaikki iät ovat oikeita, olette maailman parhaita äitejä iästänne huolimatta! Hyvää syksyn jatkoa!:)

Kaikki ovat oikeita, mutta ikäväähän se on, että mitä pitemmälle mennään, sitä huonommat mahdollisuudet.

Henkisesti ei ole mitään rajoja kylläkään.

Kun olemme kovin erilaisia.

mutta tunnen myös äidin, joka oli 15 esikoisensa syntyessä, sekä äidin, joka ehtii juuri täyttää 43 ennen esikoisensa syntymää. Molemmat ovat mielestäni hyvin vastuuntuntoisia ihmisiä, eikä millään lailla epäkypsiä lapsen saamiseen. Tämä 15-vuotias äiti suhtautui mielestäni vieläpä paljon kypsemmin lapsen saamiseen ja hoitoon kuin moni vanhempi (myönnetään, kypsemmin kuin minäkin).



Samoin tunnen myös samalta ikähaitarilta äitejä, jotka eivät olleet kyllin kypsiä äidiksi esikoisensa synnyttyä, valitettavasti. Ihmisestähän se on kiinni, kuten jo monesti on sanottu.

että iästä huolimatta, ja siitä, että oli syönyt pillereitä noin 12 vuotta putkeen, tärppäsi ensimmäisestä yrityksestä. Säännöllinen kierto ja helppoa arva milloin ovulaatio olisi mahdollisesti. Ei se hedelmällisyys näemmä aina ole mennyttä, vaikka vanhenee...



Enkä saanut ainuttakaan raskausarpea, enkä päivääkään voinut huonosti raskausaikana tai tarvinnut sairaslomaa... Eli ei kannata heittää hanskoja nurkkaan ihan vaan iän takia...