Ovatko vanhempasi palvelleet sinua? Onko sinusta tullut avuton?

Vähän... En osaa kalastaa enkä perata kalaa. Olisihan joku (ukki ja mummo) kenties opettanut mutten ole suostunut koskemaan kalaa. En osaa nylkeä tai suolistaa mitään eläintä.

Nyt kohta 40v ostan jauhelihaa ja kanasiivuja.

Eivät palvelleet ja aika avuton tuli.

Ei ole.

Lapsiani palvelin eikä heistä tullut avuttomia.

Miestäni on palveltu. On kotoisin maatilalta jossa oli miesten ja naisten työt. Emäntä kantoi ruokaa pöytään ja söi itse seisaaltaan, kun miehet söivät pöydässä jättäen astiat niille sijoilleen, kun ruokailu ja kahvitarjoilu päättyi. Hyvin vanhanaikaiset tavat.

On vähän avuton vieläkin, mutta osaa pestä pyykkiä, täyttää tiskikonetta ja tehdä jopa joitain ruokiakin (suurin haaste ruoan laittotaidot!)

Palvelevat vieläkin.

M47

Ei, päinvastoin. Tein kotitöistä suurimman osan jo alle teini-ikäisestä alkaen. Muuten meillä oli sotku, jos en tehnyt. Mutta veljeltäni ei vaadittu mitään, hän on adhd ja vanhemmat tekivät karhunpalveluksen. Me sisarukset opetamme nyt hänelle niitä asioita, mitkä vanhempien olisi kuulunut. Minä kyllä teininä komentelin, mutta osasin lähinnä komentaa enkä opettaa ja menestys oli vaihtelevaa. Mun olisi varmaan pitänyt yrittää enemmän, mutta muistutan että olin murrosikäinen teini ja nuorin.  Vanhemmat ovat nyt jo kuolleet. Yhtenä lauantaiaamuna murrosikäisenä muistan kun huusin "kele tana täällä saa siivota koko ajan ja kun illalla menee siisitssä huushollissa nukkumaan, aamulla näyttää siltä kuin ei olisi ikinä siivottu". Sitten paiskasin oven kiinni, sanoin siivotkaa sotkunne ja lähdin kaverin kanssa pyöräretkelle päiväksi. En ollut nukkunut mitenkään pitkään, mutta olivat illalla syöneet ja jättäneet ruokia pöydälle ja vaatteita oli missä sattuu, kukaan ei tiskannut astioitaan kun mun oletettiin tiskaavaan automaattisesti. 

Palvelivat ja osittain kyllä. Mutta kun aikuiselämää on jo takana yli 20 vuotta, niin onhan niitä taitoja pitänyt ja ehtinyt jo opetella. Mutta olisihan se hyvä, jos isä olisi opettanut vaikkapa remontoimaan. Missä itse oli hyvä, mutta mulle teki kaiken valmiiksi.

Äiti teki kaakaon aamupalapöytään vielä lukiossa ollessanikin. Siivotakaan ei tarvinnut, eikä pyykätä tai vastaavaa.

Ei tullut avutonta. Päinvastoin. Kodinhoitohommat yms oppi nopeasti kun muutti yksikseen. Sen sijaan vanhempien huolenpito nuorena vapautti ajattelemaan muita asioita, oppimaan kokeilemaan, kehittymään.

Äitini ei päästänyt minua keittiöön osallistumaan. Sivuutti täysin kaikki yritykseni. En osaa laittaa ruokaa. Tai sen verran, että perhe pysyy elossa. Jotain säälittäviä helppoja ruokia.

Vierailija kirjoitti:

Vähän... En osaa kalastaa enkä perata kalaa. Olisihan joku (ukki ja mummo) kenties opettanut mutten ole suostunut koskemaan kalaa. En osaa nylkeä tai suolistaa mitään eläintä.

Nyt kohta 40v ostan jauhelihaa ja kanasiivuja.

En minäkään opetellut. Mutta menin tuossa ukin kuoltua hänen mökilleen (nyt perikunnan mökki) ja ihmeen paljon sitä oppii ihan vain siitä, että on monta kertaa katsonut, miten jokin asia tehdään.

Laskin verkon, vähän aikaa piti miettiä, miten se tehdään. Sain kalaa. Päästelin ne verkoista, kolkkasin ja perkasin. En edes YouTube videota tarvinnut. 😀

Veljeäni passattiin ja hänen puolestaan tehtiin paljon, joten on hän edelleenkin aika avuton. Muut lapset jätettiin oman onnensa nojaan ja meidän oli pakko pärjätä ja menestyä ilman tukea. Meidän elämämme on ollut aikamoista taistelua, kun ei tukea kotoa saatu. 

Vierailija kirjoitti:

Äitini ei päästänyt minua keittiöön osallistumaan. Sivuutti täysin kaikki yritykseni. En osaa laittaa ruokaa. Tai sen verran, että perhe pysyy elossa. Jotain säälittäviä helppoja ruokia.

Sääli. Nämä ovat tärkeimpiä taitoja arjessa. Minä opetan tietoisesti lapsilleni ruuanlaittoa ja leipomista, jotta niistä tulisi helppoja ja hauskoja harrastuksia nuorille eikä tarvitse opiskeluvuosina pakastepitsoihin tyytyä.

Asiat oppii teininä omassa kodissa, vaikka vanhempi tekisi lapsuudenkodissa asiat. Ei ole totta että lapsista jäisi aikuisena avuttomia automaattisesti. Eikä kaikkia asioita voikaan tietää /osata, niitä opetellaan vaikka aikuisena, tutkitaan ohjeita.  

Vierailija kirjoitti:

Äitini ei päästänyt minua keittiöön osallistumaan. Sivuutti täysin kaikki yritykseni. En osaa laittaa ruokaa. Tai sen verran, että perhe pysyy elossa. Jotain säälittäviä helppoja ruokia.

Mikä sua estää opettelemasta?

Mua ei ruuanlaitto kiinnostanut yhtään kotona asuessa, toki perusjutut osasin omilleni muuttaessa. Sitten kolmikymppisenä innostuin ruuanlaitosta oikein todella ja olen nykyään erinomainen kokki. Jopa mun ruuanlaittoa inhoava mieheni on opetellut tekemään helppoja ja herkullisia arkiruokia, vaikkei siitä yhtään nautikaan. Ei se ole mitään rakettitiedettä.