"Toivottavasti isä kuolis ja sinä ottaisit rikkaan miehen itelles."

töksäyttelevät mitä vain. Tuskin oikeasti tarkoittaa tuollaista.

mitä se kuoleminen tarkoittaa.

mutta pahalta se kuulosti. Mietin että pitäisikö lasta seurata alkaako käyttäytyä enemmänkin tuollatavalla ja onko sitten tarvetta keskustella jonkun ammattilaisen kanssa. Poika on todella herkkä luonteeltaan ja pelkään että sille jää jokin "trauma" jloka puhkeaa aikuisiällä esiin.

Mun miehelle nimittäi n on käynyt niin ja nyt aikuisena käy terapiassa.

-ap-

aluksi ja selittäisit mitä hänen sanomansa tarkoittaa. Ja ettet usko hänen sitä oikesti tarkoittavan. Niin ja ettet itse missään nimessä niin tahoisi tapahtuvan. Tuon ikäisen kanssa voi jo asioista keskustella ja on varmasti ihan hyväkin, ettei lapselle jää vääriä mielikuvia asiosta.



Jos lapsen kanssa puhumisen jälkeen olet edelleen huolissasi, niin voithan sitten ottaa yhteyttä myös siihen ammatti-ihmiseen.

tytär oli sanonut äidilleen, että "ei kai toi isä enää kauaa elä"? Äiti kertoi ylpeänä jo tyttärensäkin huomanneen, kuinka surkea mies hänellä on... Niin, isä on sellainen saamaton, harmiton nyssykkä. Kuolema tuskin uhkaa terveellisesti elävää, perustervettä miestä alle seitsemänkymppisenä.



Eli ap, älä sure, 9-vuotias tuskin tajuaa, mistä kyse.:)

Aivan kamalaa. Ei niinkään se että lapsi olisi tätä tarkoittanut. Tuskin ymmärsi täysin. Ehkä osoitti vain empatiakykyä sinua kohtaan. Kamlaa tässä on se, että teillä lapset ahdistuu vanhempien huolista ja vieläpä rahahuolista. Tuollaiset ajatukset ei kuuluu lapsen päähän. Lapsilla on yllättävä kyky kuulla vanhempien puhetta. Vaikka luulet että lapsi leikkii omiaan omasssa huoneessa, eikä kuuntele. Se saattaa olla tarkkana kuin porkkana. Lapsi kuulee jo vanhempien äänensävystä, että tämä keskustelu ei ole tarkoitettu minun korville ja uteliaisuus herää. Koita olla tarkempi tämän suhteen.



Tuli mieleen myös sellainen, että voiko tuttavissa olla sellainen henkilö joka olisi sanonut näin jollekin toiselle sinusta ja miehestäsi ja lapsi olisi tämän kuullut. Vanhempi sisarus? Sinun sisar, vanhemmat tai kaverit?

"huono isä"? Ankara, etäinen, tunnekylmä tms?

sairas äiti ja lapsi.

Kyllä uskon että 9-vuotias ymmärtää mitä kuoleminen tarkoittaa. Itsekin toivoin kummankin vanhempani kuolemaa jo tuon ikäisenä (toivon vieläkin ainakin äidin kuolemaa, samoin mieheni) koska he rajoittivat minua ja olisin halunnut päästä heistä eroon. Luultavasti poikasi ei edes pidä isästään tai sitten hän ajattelee vain käytännöllisesti.

Vanhempani eivät olleet mitään pahiksia, vaan superhuolehtivaisia. Minulla oli tiukat rajat ja paljon odotuksia niskassa. Tuntui etten saa elää ollenkaan. Todellakin toivoin muutosta. Tosin minä ymmärsin olla sanomatta mielipiteitäni ääneen :D

Tässä omassa perheessäni tuntuu että nuo teinit toivoisivat minun kuolemaani. Minulle on oikeastaan ihan sama kuolenko minä vai toi ukko, kunhan päästäisiin toisistamme jotenkin eroon. 8v tyttö vaan liputtaa ehjän perheen puolesta ja 4v poika taas rakastaa minua niin paljon että en raaskisi vielä ainakaan kuolla. Parempi siis olisi kun ukko potkaisisi tyhjää ja teinit häipyisivät omilleen.

Voithan maalailla lapselle miten rikas isäpuoli varmasti häntä tulisi rakastamaan. Ja onkohan sillä rakkaudella niin väliäkään jos lapsi saa uusimman älypuhelimen ja äiti Vuittonin olalle. Onni on taattu.

Lapset puhuvat välillä mitä sattuu, ja vaikka ymmärtävätkin nistä on kyse, eivätkä oikeasti ajattelisi niin, puhuvat ääneen vähän kuin tunnustellakseen, miltä sajatus kuulostaisi, jos sillä tavalla ajattelisi. Ja katsoakseen, millaisen reaktion sillä saisi. Muistan, että meidän esikoinen mietti kerran ääneen, että oispa kiva, jos vanhemmat eriaisivat niin saisi kaksi paria isiä ja äitejä. Jos kaksi vanhempaa oli kiva, neljän olisi loogisesti kaksin verroin kivempi...

mutta kyllä mulla käy mielessä myös, että riitelettekö te siis rahasta ja rahanpuutteesta? Ymmärrän ja tiedän kokemukseta, että talousahdinko nakertaa rakastavankin perheen onnea ja aiheuttaa nimetöntä ahdistusta kun ei teidä, mistä rahat välttämättömyyksiin löytäisi. Mutta tätä ei tarvitse purkaa riitelyyn, jos koko perhe on samalla puolella.  Ja syytättekö te jotakuta yhtä perheen jåsentä rahan puutteesta? Olisiko se juuri miehen tehtävä hankkia enemmän rahaa ja hån epåonnistuu siinä ja siksi riitelette - ja siksi lapsikin syyttää miestä? Miksei paremman elannon hankkiminen ole molempien asia? Tarkoitan, että voidaan useinkin osoittaa klyhyydelle joku pääsyy: toinen puoliso on työttömänä tai sarastunut, esim, mutta on vääärin silti pitää tätä puolisoa syypäänä koko perheen köyhyyteeen, sillä tuskin hän tahallaan on työtön tai sairas. Perheen toimeentulo on kaikkien sen jäsenten vastuulla (myös lasten siltä osin, että eivät kuluta sellaiseen, mihin ei ole varaa) ja jos syypään etsimisestä päästään ajattelemaan, että koko perhe on yhdessä vastuussa ja samalla puolella pahaa maaiomaa vastaan, pysyy perhe onnellisempana köyhyyden kestäessä. Sitäpaitsi pääsee se nopeammin ja todennäköisemmin köyhyydestä eroonkin, kun syyttelyn ja sisäisen tappelun sijasta voimia voi suunnata yhdessä selviytymiseen ja ratkaisemiseen.

Sanon, koska olen kokenut sen. Tämä ei ole pelkkää jeesustelua, vaikka arvaan, että kaikki mikä ei lisää satasia tyyhjälle pankkitilille, kuulostaa sitä.

[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 08:08"]

Kyllä uskon että 9-vuotias ymmärtää mitä kuoleminen tarkoittaa. Itsekin toivoin kummankin vanhempani kuolemaa jo tuon ikäisenä (toivon vieläkin ainakin äidin kuolemaa, samoin mieheni) koska he rajoittivat minua ja olisin halunnut päästä heistä eroon. Luultavasti poikasi ei edes pidä isästään tai sitten hän ajattelee vain käytännöllisesti.

Vanhempani eivät olleet mitään pahiksia, vaan superhuolehtivaisia. Minulla oli tiukat rajat ja paljon odotuksia niskassa. Tuntui etten saa elää ollenkaan. Todellakin toivoin muutosta. Tosin minä ymmärsin olla sanomatta mielipiteitäni ääneen :D

Tässä omassa perheessäni tuntuu että nuo teinit toivoisivat minun kuolemaani. Minulle on oikeastaan ihan sama kuolenko minä vai toi ukko, kunhan päästäisiin toisistamme jotenkin eroon. 8v tyttö vaan liputtaa ehjän perheen puolesta ja 4v poika taas rakastaa minua niin paljon että en raaskisi vielä ainakaan kuolla. Parempi siis olisi kun ukko potkaisisi tyhjää ja teinit häipyisivät omilleen.

[/quote]

herranen aika, eikö tämmöisesssä tilanteessa kannattaisi yrittää jotain elämän muutosta sen sijaan, toimia itse aktiivisesti oman tilanteensa muuttumisksi tässä elämässä sen sijaan, että vain toivoisi jonkun kuolevan. Ota nyt hyvä ihmisen se ero! Pääsette te toisistanne eroon kuolemattakin! Sä vaan kuulostat ihmiseltä, jonka elämän pilaa aina joku muum- sama se kuka, mutta aina voi syyttää jotakuta muuta - joten ero ei ehkä riitä ratkaisemaan sun ongelmia. Sen lisäksi sun pitäisi jotenkin ihan itse saada selville, mitä haluat elämälläsi tehdä ja alkaa sitten tehdä sitä.