Kaipaa kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa

...miehen kanssa parvekkeella. Katsomme merta, juomme pari lasia viiniä, syömme jotain pientä ja juttelemme tuntikausia. Tämän kun pääsee aloittamaan iltakahdeksan maissa ja menee nukkumaan puoliltaöin niin on saanut sitä yhteistä aikaa oikein kivasti. :) Aamulla on tietenkin herätys yhä klo 7 mutta on se silti sen arvoista.

Sillä uudella miehellä voi olla myös lapsia jotka ovat vuoroviikoin isällään ja jos huonosti osuu niin sen toisen viikon ja jos samalla viikolla ovat teidän luonna niin saattaa olla, ettei lasten kemiat kohtaa ja viikko on yhtä huutoa, kiljuntaa, tappelua ja oman paikan hakemista perheessä.

Ottakaan kerran kuussa joku hoitamaan lapsianne ja menkää johonkin yhdessä/kahdestaa yöksi. Saatte tehdä omia asioita ilman lapsia.

Voittehan palkata viikollakin jonkun 1-2t jotta voitte käydä lenkillä, uimassa jne. yhdessä.

eikö teillä ole sukulaisa, ystäviä jne. joille sais lapset vaikka viikonlopuksi?

Aamulla kun herää menee katsomaan lastenohjelmia tai leikkii. Joskus 9-10 tulee pyytämään aamupalaa ja silloin jaksaa jo itekkin nousta.

Omanajan otto on itestä kiini.

Lapset ovat 3 ja 5 vuotta, ja mummut eivät voi ottaa edes kerta kuussa lapsia. On yritetty lastenhoitajaa saada, mutta hankalaa aikataulujen sovitus. Ei tunnu riittävän kerta kuussa.

LApset eivät myöskään nukahda kello 8, vaikka on yritetty kouluttaa siihen. Jos nukahtavat klo 10, on väsymys itselläkin suuri, eikä enää jaksa mitään.



Haluttaisi tehdä jotain kodin ulkopuolellakin.

Käydä vaikka juoksulenkillä yhdessä. Lapset vaan ei osaa pyöräillä edes sellaista vauhtia, että lenkki säilyisi mielekkäänä. Hirveää kitinää ja valitusta vain.

Toinen lapsi on vielä eräänlainen erityislapsi, omine ongelmineen. Voimat vähissä.



Tuntuu että eroaminen olisi kovin houkuttelevaa.

Uusi mieskin olisi saatavilla senkun ottaisi, ja ihan ilman omia lapsia. En tiedä mitä teen, ehkä olen ihastunut siihen uuteen jo, ja asia on jo sillä selvä. Miehessä on vaan muita vikoja, ja sydän sanoo, että ei se ruoho ole sen vihreämpää aidan takana, mutta itsekkyyden määrää vain ei voi mitata kun olisi jotain uutta tarjolla.



Ehkä lemppaan sen uuden miehen tiehensä ja keskityn vanhaan parisuhteeseen. Mies sai vaan tietää jo uudesta suhteesta, ja luulee et pistin jo poikki. Mutten siis pistänyt, vain aikalisää otin pohdinnalle. En tiedä, kaipaan vain tilaa parisuhteelle ja myös että arki sujuisi lasten kansa neljästään. Ei suju tällä hetkellä, vain kun olen kolmen kesken lasten kanssa, ilman miestä, ja toisaalta mies sanoo samaa, että kaikki sujuu hyvin lasten kans kun hän on yksin niiden kanssa.Eli puoltaisi pitkälti eroa sekin. Ei tarvisi lapsien kasvaa kireässä ilmapiirissä ja reagoida siihen kasvamalla vinoon.

1. Mihin aikaan heräävät? Meillä auttoi kun rupesin herättämään lapset klo 6-7 sen sijaan että heräsivät itsestään klo 8 aikaan. Kyllä - olimme todella väsyneitä sekä äiti että lapset jonkin aikaa ennen kuin lapset oppivat uuden nukkumaanmenoajan (eli lasten sisäinen kello pyrki laittamaan lapset nukkumaan klo 22 vaikka heräämistä aikaistettiin) mutta se vaihe meni nopeasti ohi.

2. Onko teillä liian valoista illalla? Meillä aina kesäaikaan meinasi (ja menikin) lasten nukkumaanmenoaika mennä myöhemmäksi koska oli liian valoisaa. Lapset eivät yksinkertaisesti suostuneet nukahtamaan kun lastenhuoneessa oli liian valoisaa illalla. Ratkaisimme tämän hankkimalla pimennysverhot jolla saadaan huone pimeäksi klo 20 vaikka aurinko laskisi vasta 23 maissa.



Näillä nikseillä saatiin lasten nukkumaanmeno aikaistettua noin puolellatoista tunnilla.

arkisin herätetään klo 7 tarhaa varten.

Toinen lapsi ei vaan nukahda ennen klo 22 vaikka voissa paistaisi edes arkisin.

3) pimennysverhoa ei vielä ole kokeiltu, nukkumahuone on sen verran varjon puolella että kaihtimilla ja verhoilla on pärjätty.