Mä kyllä kohtan sanon suorat sanat ystävälleni!

Alkaa olla mitta täysi. Ystäväni on muuttunut kuukauden aikana todella inhottavaksi ja ilkeäksi.



Heillä on taloudellisesti tiukkaa ja olen antanut mennä korvasta sisään ja toisesta ulos kaikki hänen avautumisensa. Olen ajatellut, että purkaa stressiään enkä ole ottanut nokkiini.



Nyt kuitenkin alkaa raja tulla vastaan. En ole mikään sylkykuppi. Aikani voi kuunnelle mutta kun saan tarpeekseni, niin tiedän, että olen aivan kamala silloin.



Ystäväni kehuu koko ajan itseään ja omia taitojaan. Kertoo minulle koko ajan, kuinka huono olen häneen verrattuna. Heittää muutenkin aika törkeitä juttuja.



Miehenikin sanoi jo, että jos ei tuo lopu, niin hän sanoo pari sanaa.



Juttelin aiheesta mieheni kanssa jälleen kerran ja tulimme siihen tulokseen, että kyse on kateudesta ja stressistä. Heillä kun taloudellinen tilane on tiukka ja muutenkin raskas alkuvuosi takana.



Parhaani mukaan olen yrittänyt auttaa ja tukea mutta nyt vain älkää tympäistä kun saa haukut joka kerta niskaan kun ollaan yhteydessä ja ilman todellista syystä ja aihetta.