Tartte apua
Juu tuota. Moni saattaa tämän keskustelun perusteella pitää minua heikkona kun en pysty lähtemään ja että mikäköhän järki tässäkin suhteessa. Mutta haen oikeasti jotain nyt jotain mielipiteitä koska olen kahden vaiheilla. Minä ja minun mies olemme seurustelleet/aviossa jo viisi vuotta. Noin kolme-nelja vuotta sitten riitatilanteissa alkoi olemaan varoitus merkkejä mies tarttui kaulasta kiinni läimäs naamaan ja sanoin että hänen pitää hakea apua jos tämä aikoo jatkua. No tilanne rauhoittui ja hän ei minuun noin puoleen vuoteen koskenut. Sitten alkoi vuoden mittainen helvetti missä minun päälle pistettiin ruokaa ja limsaa kun oli potkittu maahan. Jokin tässä muakin vaivaa kun annan kohdella kuin roskaa mutta lähtö tuntuu vaan niin vaikeelta..tärykalvon hajoamisen jälkeen ajattelin että nyt on voimia lähteä mutta ainoa mitä tein olin että kävin lääkärissä näyttämässä jottai jotain todisteita jäisi talteen. Nimetön on paskana kanssa mutta jotenkin pääni on jäänyt siihen että nämä tapahtuu vain riidellessä ja että ei hän muuten ole väkivaltainen. Tämä on toisaalta vähän tämmöinen avautuminen mutta kaipaisin oikeita neuvoja. Rahallinen tilanikaan ei suosi sitä että lähtisin ja töitä olisi vaikea löytää jos lähtisin takaisin vanhemmilleni.
Kommentit (3)
Sinulla on kaksi vaihtoehtoa. Lähteä vanhempiesi luo nyt, niiden vammojen kanssa, jotka sinulla jo on.
Tai lähteä vasta myöhemmin vielä enemmän runneltuna ja hakattuna. Ehkä jopa niin pahoinpideltynä, että et siitä enää toivu.
Kumpi kuulostaa paremmalta?
Vanhempien luona voit ryhtyä rakentamaan itsellesi uutta elämää ja muuttoa sellaiselle paikkakunnalle, jolla töitä löytyy.
Joko lähdet tai jäät nyrkkeilysäkiksi.
Itse olisin lähtenyt jo aikoja sitten.