Millainen oli sinulla pahin päivä koronaa sairastaessasi?

Alkuinfektion aikana sellainen, että piti maata mahallaan, kun selinmakuulla ja istuessa ei saanut hengitettyä.

N 5 kk alkuinfektion jälkeen se päivä, kun joka asennossa sattui niin hirveästi, että meinasi taju lähteä. Hirveä tuska istuessa, maatessa, seisoessa, kävellessä, en meinannut päästä edes sänkyyn ja ylös. Oli siis jokin niveltulehdus lonkissa ja selässä ja sitten sormissa. Nämä olivat ne pahimmat päivät.

Nuhaa eli kirjaimellisesti nenä valui. Se pahin oire.

Jokaisen kokemus voi olla erilainen. Pahat oireet johtuu asiantuntijoiden mukaan ihmisen ylipainosta, huonoista d-vitamiinitasoista. Sairaalaan päätyvillä yhteinen tekijä on usein ollut ylipaino ja d-vitamiinin puutos. Itsellä ei niitä ongelmia ole ja nuhaa oli.

Alussa parina päivänä niin kovat lihassäryt, ettei saanut kunnolla nukuttua. Panadol ei kunnolla auttanut, Buranaa en uskaltanut ottaa, kun silloin sanottiin että se voi pahentaa oireita. Mutta pääsin silti aika vähällä, kun tuo särky oli se pahin.

Mulla ei ollut yhtään mitään oireita. Ei siis yhtään mitään. Jäin "kiinni", kun asuinmaassani vuosi sitten massatestattiin satunnaisotannalla ja yksi aamu meidän oven takana oli testaustiimi.

normali nuha ja vähän kummenta niikuin normali flunsa

Tuntui, ettei saa henkeä. Ihan kuin joku painava ihminen olisi istunut rinnan/keuhkojen päällä ettei saa henkeä. Hengittäminen oli todella vaikeaa.

Samalla meni myös ääni, suustani ei kuulunut äänähdystäkään.

Niveliä ja lihaksia sattui joka paikkaan. Ihan sairas olo.

Vierailija kirjoitti:

Tuntui, ettei saa henkeä. Ihan kuin joku painava ihminen olisi istunut rinnan/keuhkojen päällä ettei saa henkeä. Hengittäminen oli todella vaikeaa.

Sama. Tuntui, että vaikka kuinka koittaa hengittää, ei saa tarpeeksi happea. Selin nukkuminen ei onnistunut, koska happi ei vaan kulkenut. Parhaiten se kulki kun makasi mahalla, mutta ei se siloinkaan normaalisti kulkenut. Tuohon päälle pirunmoinen yskä, jolloin tuntui, että yskin kohta keuhkot pihalle. Yskä jatkui 24/7 ja viikkotolkulla. Kyllä oli klaustrofobia valmis, ja kävi selväksi, että kuinka hirveää olisi kuolla tukehtumalla.

Vähän yskitti. Niinhän muutenkin tupakkimiehellä aamutuimaan.

Koronaa se kai oli. En viitsinyt käydä edes testissä.

Festareille taas!

Se kun olin hengityskoneessa.

Vierailija kirjoitti:

Alussa parina päivänä niin kovat lihassäryt, ettei saanut kunnolla nukuttua. Panadol ei kunnolla auttanut, Buranaa en uskaltanut ottaa, kun silloin sanottiin että se voi pahentaa oireita. Mutta pääsin silti aika vähällä, kun tuo särky oli se pahin.

Johtuiko lihassäryt kuumeesta niin kuin yleensä?

Tylsyys iski, vaikka asun maalla ja sain siis ulkoilla ihan normaalisti. Oireet olivat niin lievät etten olisi tiennyt sairastavani mutta testit otettiin kun perheenjäsen sai tartunnan ja häneltä sitten minäkin. Kurjinta oli kun hajuaisti lähti, rakastan tuoreen kahvin tuoksua aamuisin.

Vierailija kirjoitti:

Nuhaa eli kirjaimellisesti nenä valui. Se pahin oire.

Jokaisen kokemus voi olla erilainen. Pahat oireet johtuu asiantuntijoiden mukaan ihmisen ylipainosta, huonoista d-vitamiinitasoista. Sairaalaan päätyvillä yhteinen tekijä on usein ollut ylipaino ja d-vitamiinin puutos. Itsellä ei niitä ongelmia ole ja nuhaa oli.

Jännä tuo d-vitamiini. Ite en syö mitään vitamiinilisiä ja edellisestä flunssastakin aikaa jo 4 vuotta. Koronaa en oo vielä ainakaan sairastanut.

Koko aikana oli ainostaan nuhaa. En tiedä oliko joku pieleen mennyt testitulos tai jotain?!

Tuntui että sydän tulee ulos rinnasta, rytmihäiriöt ja 40 asteen kuume. Aivan hirveää. Missään asennossa ei ollut hyvä nukkua, aivosumu vei kaiken loogisen ajattelun kyvyn pois. Ihan kuin olisin ollut "vasta herännyt" 4 kuukauden ajan.

Mikään ei maistunut tai haissut, nenä oli tukossa ja joka lihakseen koski.

Väsymys vaivaa edelleen, vaikka sairastumisesta on 8 kk. Voisin vaan nukkua koko ajan. Hermosärky tulee välillä öisin ja päätä särkee

En pystynyt kävelemään kuin muutaman metrin kerrallaan, ja taas piti pysähtyä, tuntui etten saa happea ja viiltävä kipu rinnassa. Illalla sängyssä maatessa pelkäsin, että kuolen, hengittäminen sattui joka hengenvedolla kuin olisi pistelty kymmenillä pienillä puukoilla keuhkoihin ja tuntui, ettei happi riitä. Tunne oli pahimmillaan muutamana iltana myöhään, jos olisi ollut päivällä sama, olisin mennyt päivystykseen. Yöllä en enää jaksanut.

Yskää ei ollut koko aikana.

Nuo olivat siinä 9.-11. päivän hujakoilla joskus nuo pahimmat päivät ja illat.

Vakava oireeton ripuli.

Lima yskää, hiukan lämpöä, väsymystä ja lihakset väsyneet, sekä vesiripuli mahakipuineen muutaman kerran, tätä kesti kaksi päivää mutta oireet lähtivät koko päiväksi kun otti aamulla yhden 400g buranan. Eli ei mitenkään paha.

Peräreikä painepesurilla ja väsytti, sekä kurkussa vähän karheutta. 

Sydänoireet. Luulin että kuolen. Toka viikosta eteenpäin n. 2 kk ajan.

Väsymys, sitä on edelleen.

Pistely pitkin kroppaa, niinkuin neuloilla tökittäisiin.

Tukehtumisen tunne, kun ei saanut tarpeeksi happea

Hoidin lasta ja koiraa normaalisti. Käskin miehen tilata woltista ruokaa aina jotain 4 annosta kerrallaan. Kuskeille huidoin että jättää tilauksen oven eteen. Eipä ollut mitään oireita itsellä ja lapsi aivasteli ehkä pari kertaa. Mies makasi sängyssä ja katseli sarjoja.