Äiti ja isä löivät lapsena, kostoksi hajotin mm astioita. Miten katkaisen väkivallan kierteen etten lyö omia lapsia?

Kuulostaa siltä, että olette reagoineet puolin ja toisin todella impulsiivisesti. Ota nyt ehdottomasti ammattiapua vastaan, jotta kierteen saa poikki.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että olette reagoineet puolin ja toisin todella impulsiivisesti. Ota nyt ehdottomasti ammattiapua vastaan, jotta kierteen saa poikki.

Mutta minä olin LAPSI. Mielestäni vanhemmilla on vastuu olla sellainen että lasta ohjataan ihan sanallisesti.

Kierre katkeaa kun lyöminen loppuu. Lyönti on aina tietoinen päätös ja teko.

Älä hanki omia lapsia

Vierailija kirjoitti:

Kierre katkeaa kun lyöminen loppuu. Lyönti on aina tietoinen päätös ja teko.

Niinhän se on. Olen vain niin katkera vanhemmilleni. Nyt aikuisena olen 26v ja eläkkeellä.

Ei ole neuvoja, mutta tuli mieleen miten serkkuni välillä puhuu lapsilleen. Todella suoraan sanottuna vittumaiseen ja ilkeään sävyyn. Tulee heti mieleen se miten serkkuni isä puhui lapsilleen, ihan samalla lailla, ja miten paljon serkkuni inhosi isäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kierre katkeaa kun lyöminen loppuu. Lyönti on aina tietoinen päätös ja teko.

Niinhän se on. Olen vain niin katkera vanhemmilleni. Nyt aikuisena olen 26v ja eläkkeellä.

Kyselit apua itsellesi. Älä turhaan raahaa tähän keskusteluun vanhempiasi, he eivät liity mitenkään siihen ettet halua lyödä tulevia lapsiasi.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole neuvoja, mutta tuli mieleen miten serkkuni välillä puhuu lapsilleen. Todella suoraan sanottuna vittumaiseen ja ilkeään sävyyn. Tulee heti mieleen se miten serkkuni isä puhui lapsilleen, ihan samalla lailla, ja miten paljon serkkuni inhosi isäänsä.

Niin, siksi haluan oppia hyvät käyttäytymismallit. Pelkään kuitenkin että neuvolassa eivät ymmärrä minua..

Et halua olla ainakaan samanlainen kuin vanhempasi tai äitisi. Oikeastaan kukaan ei halua olla kuin vanhempansa. Varmaankin käsittelemällä muualla tunteet /väsymyksen /pettymyksen /suuttumuksen aikuisen (tai kumppanin) kanssa, lapsi ei oikeastaan kuulu tunnepurkausten kohteeksi lainkaan. Kasvatus toimii ilman vihaisuutta tai ärtyisyyttä, vaikka rajat onkin. Eikö ole mukava ajatella että on hyvä vanhempi, eikä ikävä tyyppi. Siinä on motivaatio.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole neuvoja, mutta tuli mieleen miten serkkuni välillä puhuu lapsilleen. Todella suoraan sanottuna vittumaiseen ja ilkeään sävyyn. Tulee heti mieleen se miten serkkuni isä puhui lapsilleen, ihan samalla lailla, ja miten paljon serkkuni inhosi isäänsä.

Niin, siksi haluan oppia hyvät käyttäytymismallit. Pelkään kuitenkin että neuvolassa eivät ymmärrä minua..

Eivät ymmärräkään, eivät he mitään psykologeja ole. Parempi pitää suu kiinni ja hakeutua psykologille, jos et saa toimintaasi omin päin pidettyä terveenä.

Mun äiti löi aina pienimmästäkin syystä. En olisi koskaan voinut lyödä omia lapsiani kun muistan edelleen kuinka pelottavaa ja hirveää se oli. Lyöminen ON tietoinen päätös ja valinta jonka teet itse.

Voithan Ap pyytää esim. neuvolasta keskusteluapua asiaan jos tuntuu että tarvitset sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole neuvoja, mutta tuli mieleen miten serkkuni välillä puhuu lapsilleen. Todella suoraan sanottuna vittumaiseen ja ilkeään sävyyn. Tulee heti mieleen se miten serkkuni isä puhui lapsilleen, ihan samalla lailla, ja miten paljon serkkuni inhosi isäänsä.

Niin, siksi haluan oppia hyvät käyttäytymismallit. Pelkään kuitenkin että neuvolassa eivät ymmärrä minua..

Eivät ymmärräkään, eivät he mitään psykologeja ole. Parempi pitää suu kiinni ja hakeutua psykologille, jos et saa toimintaasi omin päin pidettyä terveenä.

Neuvola ohjaa kyllä eteenpäin.

Tällaisten ongelmien ylisukupolvisuus ymmärretään kyllä nykyään laajalti, mutta on varmasti kiinni neuvolan terveydenhoitajasta, kannattaako avautua siellä vai tosiaan hakeutua yksityisesti psykologin juttusille. Neuvolan th:kin todennäköisesti ohjaisi neuvolapsykologille, mutta voisi myös ottaa yhteyttä varotoimenpiteenä lastensuojeluun, ja vaikka se onkin joskus ihan hyvä vaihtoehto, se voi johtaa myös monenlaisiin turhiin vaikeuksiin, jos sattuu huono sosiaalityöntekijä kohdalle.

Mutta ehdottomasti haet apua tilanteeseen jo nyt, kun lapsi ei ole vielä syntynyt. Hienoa että olet havahtunut itse ongelmaan ja haluat katkaista kierteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että olette reagoineet puolin ja toisin todella impulsiivisesti. Ota nyt ehdottomasti ammattiapua vastaan, jotta kierteen saa poikki.

Mutta minä olin LAPSI. Mielestäni vanhemmilla on vastuu olla sellainen että lasta ohjataan ihan sanallisesti.

Tottakai. Mutta realismia on se, että vanhempasi eivät syystä tai toisesta kyenneet siihen. Omat reaktiosi ovat myös todella rajuja, joten olet oikeasti avun tarpeessa. Vaikka sinä olit uhri ja lapsi, sinä tarvitset nyt apua.

Ihankuin olisin itse kirjoitanut, ainut poikkeus oli se että sen tiennyt mitä olen tehnyt väärin. Olen ollut hyvin uhmakas lapsi, ja koetellut rajoja kunnolla. Mutta ikinä en tiennyt miksi lääkäriin pitää mennä tai kouluun vaikka. Olen myös samanikäisen kun aloittaja.

Muista pitää lasta paljon sylissä alusta asti ja tutustua häneen, hyväksyä hänet omana erillisenä ihmisenä jota pitää kunnioittaa.

Ole oikeasti kiinnostunut hänestä.

Kun tunnet hänet ja opit pitämään hänestä, olosi on varmempi ja rauhallisempi.

Voi, rakas ihminen, tarinasi oli jotekin sekä "hauska", omapäinen että myös sellainen, jollainen sen ei olisi pitänyt olla. Hienoa, että olet tiedostanut, että saamasi kohtelu ei ollut ehkä paras mahdollinen kasvatusmetodi ja mietit sitä nyt. Lapset tarvitsevat "jotain pelokkeita", niitä kutsutaan myös rajoiksi, mutta lyöminen, rankaiseminen tai harkitsemattomat teot eivät mielestäni ole oikeaa kasvattamista, jos kaikkensa yrittää tehdä oikein, eikä se ota tuulta alleen, silloin ei muutama korvatillikka ole lainkaan väärin. Onnea oikean polun löytämiseen!

Suosittelen terapiaa. Lisäksi kannattaa lukea nykyaikaisia kasvatusoppaita joissa tähdennetään miten tärkeää lapselle on saada turvallinen, rakastava ja tasapainoinen koti, ja mitä turvallinen kiintymyssuhde tarkoittaa.

Minä olen väkivallattomasta kodista lähtöisin ja luonteeltani tasainen. Silti välillä pinna kiristyy uhmaavien ja temppuilevien lasten kanssa niin että joskus tekisi mieli läimäyttää ja karjua. En koskaan tee niin, vaan rauhoitan itseni ja kerään kärsivällisyyteni, mutta kyllä se toisinaan vaatii kaiken tahdonvoiman mitä minulla on.

Sinulla on erilainen tausta ja temperamentti, joten luultavasti olet alttiimpi menettämään malttisi, ja tiukassa paikassa tulee ne selkäytimessä olevat tavat ja reaktiot, niitä on vaikea hillitä. Siksi suosittelen terapiaa ja opettelemaan itsehillinnän keinoja, niitä tulet tarvitsemaan. Väsymys vielä pahentaa asioita.

Lapsi on viaton, eikä uhmaa ym. ilkeyttään, vaan siksi että kehittyy normaalisti ja kaikenlaiset vaiheet kuuluu asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Älä hanki omia lapsia

Olin juuri tulossa ehdottamaan ketjuun nielemistä ratkaisuksi.

Sinä katkaiset sen väkivallan kierteen ihan itse, etkä lyö lasta, siinä kaikki. Miksi se ongelma pitää ulkoistaa jollekin toiselle?