Tajusin miten erilaisia ihmisten aivot ovat ja nyt naurattaa kaikki muiden neuvot
Tullut juteltua yhden matemaattisesti lahjakkaan ja yhden musiikillisesti lahjakkaan ihmisen kanssa, ja heidän aivonsa käyttävät ihan eri toimintatapoja kuin omani. Itse en edes pysty kuulemaan musiikkia/ääntä päässäni (mielikuvatkin ovat aika suttuisia), puhumattakaan kyvystä jotenkin muunnella ja pyöritellä sitä päässäni.
Olen itse yrittänyt kehittää sosiaalisia taitoja, mikä on edennyt aika tahmeasti. Juttelin yhden puheliaan ihmisen kanssa, joka kertoi hänen päässään viuhuvan jatkuvasti eri puheenaiheiden ja mielikuvien sekamelska, joka työntyy melkein itsestään sanoina suusta ulos. Itsellä taas päässä pyörii vain tietynlainen sisäänpäinkääntynyt omien tunnetilojen analyysi ja välillä ajatuksia jostain hyvin spesifeistä mielenkiinnonkohteistani. Monesti mieli hyvinkin "blank" tuota sisäistä analyysiä lukuunottamatta. Puhetta pitää yleensä pakottaa ulos itsestäni ja tarvitsen sosiaalisessa kanssakäymisessä sitä toisen ihmisen puhetta (itseäni kiinnostavista asioista) "herättelemään" aivojani.
Naurattaa jäkikäteen kaikki neuvot mitä eri tantat ovat yrittäneet antaa minulle sosiaali-aivoillaan.
Kommentit (7)
Kylläpä naurattaakin, kylläpä naurattaakin.
Itse kommunikoin roolien avulla. Jos olisin aito nii saisin päälleni kohtuuttomasti vihaa. Opin tämän jo lapsena. Rooleillani on aina tietty sandbox joten jostain kautta ne voi jäljittää epäaidoiksi ja yksinkertaisemmiksi kuin mitä olen.
Se että on kova puhumaan, ei ole itsessään sosiaalinen taito, sen kummemmin kuin vaiti olokaan.
Sosiaalinen taito on sitä, että kykenee muuntautumaan eri tilanteiden vaatimuksiin. Jos huomaa että hiljaisuus kiusaa jotain ryhmässä olijaa niin keksii puhuttavaa, jos huomaa että ryhmässä on joku joka haluaa puhua, niin antaa tilaa vaikenemalla.
Vierailija kirjoitti:
Se että on kova puhumaan, ei ole itsessään sosiaalinen taito, sen kummemmin kuin vaiti olokaan.
Sosiaalinen taito on sitä, että kykenee muuntautumaan eri tilanteiden vaatimuksiin. Jos huomaa että hiljaisuus kiusaa jotain ryhmässä olijaa niin keksii puhuttavaa, jos huomaa että ryhmässä on joku joka haluaa puhua, niin antaa tilaa vaikenemalla.
Se pälättäminen ei ole sosiaalinen taito, mutta monessa seurassa se on sosiaalinen vaatimus.
Minäkin olen pohtinut samansuuntaisia viimeaikoina. Monetkaan ihmiset ei ymmärrä toisiaan lainkaan.
Minäkään en oppinut matikkaa lapsena, toisin kuin sisarukseni. Siitä sai moitteita vanhemmilta. Aikuisena jutellessa on tullut esille jotain samanlaista kuin mistä kirjoitit.
Kuulostaa autismilta.