Millaista se elämä olisi olla ministerin, tai paljon esillä olevan tytär tai poika?

Ilmiannoin tämänkin sonta-aloituksesi. Turhaan näitä teet.

Tunnen, tosin hyvin huonosti, erään kaverin, joka oli niin merkittävän edesmenneen poliitikon poika, ettei sitä kukaan täällä uskoisi.

Keskeinen ongelma oli, etteivät tuntemattomat ottaneet häntä vakavasti. Sukunimen, osoitteen ym yhdistelmä pani kaikki uskomaan, että tässä on pilailija, joka yrittää syöttää totaalipajunköyttä.

Meillä oli pääministerin puoliso (nainen) saksan aikaanhan. Kyllä me häntä jotenkin säälimme, kun miehensä jäi kiinni miljoonapetoksesta ns. Kätilöopiston juttu.

Siis saksankielen maikka.

Emma Karin isähän oli tunnettu poliitikko. Jäi sittemmin kiinni talousrikosista ja sai 5 vuotta linnaa.

Yhden entisen presidentin lapsenlapsi olisi halunnut mennä opiskelemaan taideaineita 70-luvulla. Sen äiti sanoi, että turha edes yrittää kun sukunimi on Mannerheim niin mihinkään ei pääse sisälle, ja jos pääsee niin nyljetään elävältä.

Jotkut asiat pysyy ja paranee, varsinkin kulttuuripiireissä.

En ole tosi tunnetun lapsi. Olen kuitenkin kotipaikkakuntani johtavan virkamiehen lapsi. Lapsuus meni niin, että kaikki tiesi kenen lapsi olen ja piti aina miettiä miten käyttäytyy, koska olin vanhempani lapsi. Kun liikuin vanhempieni kanssa missä tahansa niin aina tuli vastaan, joku joka halusi jutella.

Virkamies on virkamies myös vapaa-ajallaan eli edustaa kuntaa/kaupunkia/valtiota. Se edustushomma tavallaan jatketaan myös lapsiin.

Aina kun koulussa tai töissä selvisi minun sukunimi kohtelu muuttui. Jos olin pelkkä Matti niin olin pelkkä Matti. Jos olin Matti Meikäläisen, olin johtavan virkamiehen lapsi.

Yyviikarin kakarat, voi parkoja. Lastensuojelu pitäis hakee ne hoitoon.