Miksi jotku tyytyvät työhön eivätkä uskalla tavoitella menestystä?

Kaikki ei tiedä että tyhmä töitä tekee. Helpompi vaan olla toisten elätettävänä

Ei kaikille joku tietty menestys ole tärkeää.

Useimmille riittää aivan tavallinen elämä ja työ ja toimeentulo ja he elävät omaa onnellista elämäänsä siten.

Eihän se menestys miltään maistuisi niille menestyneillekään, jos kaikki muutkin olisivat yhtä olisi yhtä menestyneitä.  Ei olisi mitään ylpeyttä siitä, kun muutkin ovat menestyneitä enkä vaan minä itse.

Koska menestyksen tavoittelu voi päättyä huonosti.

Kaikilla ei ole eväitä menestykseen.

Hinta on liian kova. Itse olen keskituloihin tyytyväinen, kun voin viettää runsaasti vapaa-aikaa harrastusten ja perheen kanssa eikä tarvitse noteerata iltaisin ja viikonloppuisin kännykkää tai läppäriä. 8 h ja aivot narikkaan meininki.

Aikoinaan tarjoutui mahdollisuus edetä johtotehtäviin, mutta työ piti otteessaan melkein 24/7. Sanoin ei kiitos. Jos olisi mahdollista menestyä niin, että työn voi selkeästi erottaa vapaa-ajasta tai sitten tienata muutamassa vuodessa niin, että voi loppuelämän ottaa rennommin, niin sitten joo. Semmosia tilaisuuksia vaan ei ole tullut vastaan.

Rahaa ja varallisuutta on jo niin paljon, ettei viitsi enää sykkiä.

Minä en ole lainkaan kunnianhimoinen ja lähinnä inhoan työntekoa, joten olen ilmeisesti sitten tyytynyt osa-aikaiseen työhöni, vaikka palkka riittää minulle hyvin ja sentään ainakin käyn töissä, vaikkei työ mitään hohdokasta ole.

Olen tarpeeksi menestynyt, kun asiani ja läheisten asiat on kunnossa.

Mitä minä sillä menestyksellä tekisin?

En halua menestyä, haluan elää yksinkertaista elämää. Menestymiseen yleensä tarvitaan hyvin paljon työntekoa, minä haluan tehdä mahdollisimman vähän työtä ja jättää ne työt työpaikalle tultuani kotiin.

En tiedä onko se pelkoa välttämättä. Aika kapea ja ihmismieltä ymmärtämätön ajatusmaailma ap:lle, jos ainoa mieleen tuleva seikka on joku luonteen heikkous mikäli ei tavoittele samoja asioita. Luulen, että aika moni ei ole löytänyt intohimonlähdettä työelämästä. Itseä ainakin kiinnostaa niin moni muu asia, että en jaksa yrittää kiivetä uratikapuita vaan mieluummin kehitän itseäni muiden asioiden parissa. Työ rahoittaa nämä harrastukset.

Lisäksi seuraava askel asiantuntijatehtävistä ylöspäin olisi esimiespuolella ja toisin kuin moni muu suomalainen esimies niin minä tiedostan luonteeni heikkoudet eikä mulla ole varauksetonta itseluottamusta siihen, että alaisilla olisi hyvä mun alaisuudessa. Kaikki eivät halua komentaa muita.