Joskus rasittaa olla kaikkien lemmikkien äiti

Tää pitäisi jokaisen tajuta siinä vaiheessa kun se ensimmäinen lemmikki ostetaan. Ei ole ikinä rasittanut itseään.

Siis sä oikeesti et mene yksin lenkille? Vaan rehaat koko koira- ja kissilauman mukanas?

Rakastan eläimiä. Itse ne ostin (ja oikeasti itselleni:) Vähän sama kun kiipeillä lasten kanssa puihin tai käydä pulkkamäessä. Lapset on hyvä ”tekosyy”. Eläimet ilahduttavat ja lisäävät psyykkistä hyvinvointia.

Sinä kadehdittava ihminen, kuinka paljon kaikkea hyvää oletkaan saanut elämääsi.

Kaikkien eläinten pitäisi ainakin kerran viikossa kiltisti suostua jäämään sisälle, silloin kun sinä menet ulos. Ehkä joku toinen henkilö voisi pitää heille silloin seuraa ja antaa heille ruokaa.

Tiedän tunteen. Koira seuraa kuin hai laivaa.

Nytkin makaa jaloissa, mutta jos sohvalta nousen, seuraa kirsu kiinni pohkeessa. Väliin ärsyttää.

Omaa rauhaa on vain kun ukko vie koiransa lenkille.

Ihana mielikuva, istua pihakeinussa koira- ja kissalauman keskellä. Olet onnekas, jos se on suurin ärsytyksen aihe sinulle!

Höpöhöpö.

Ihmiset, jotka puhuvat kesyjen eläinten kohdalla jostain hiton laumoista ja johtajista, ovat aivan äärimmäisen noloja.

Toinen äippä täällä, moi. Mä en edes yleensä ruoki meidän kissoja, mies hoitaa sen. Silti mä olen se mamma ja auktoriteetti jonka sylistä tapellaan ja jonka perään itketään kun käyn vessassa ovi kiinni. Puutarhassa hääräillessä pari rusakkoa taapertelee kannoilla töllistelemässä. Sieni- ja marjareissuillakaan ei ole mitenkään erikoista jos orava tai jänis/rusakko lähtee seurailemaan. Mielenkiintoinen ja vähän pelottavakin oli yksi syksyinen iltapäivä kun hirvi varjosti mua miltei tunnin kun poimin puolukoita.