Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut itkevät kun lapsi aloittaa koulun?
11.08.2021 |
Eikös se ole vain hauskaa kun lapsi pääsee kouluun? Vai miksi siitä jotkut liikuttuu. Minä vain naureskelin lapsen kanssa, halailin ja toivotin mukavaa koulupäivää.
Enkä kysy tätä pahalla.
Kommentit (44)
Haikeutta, yksi vaihe lapsuudesta loppuu eikä enää palaa. Ajan kulun huomaa konkreettisesti. Itkussa ei ole mitään pahaa. Miksi tukahduttaa tunteensa sisälle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei saisi itkeä?
Ei kai ap. niin väittänytkään.
Ei suoraan, mutta rivien välitä on luettavissa, että pitää huonona sitä, että joku itkee, kun ap itse ei niin tehnyt. Aikuisen ihmisen ei tarvitse kysellä tällaista asiaa ellei tavoitteena ole viestiä samalla, että itkeminen on omasta mielestä paha asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei saisi itkeä?
Ei kai ap. niin väittänytkään.
Ei suoraan, mutta rivien välitä on luettavissa, että pitää huonona sitä, että joku itkee, kun ap itse ei niin tehnyt. Aikuisen ihmisen ei tarvitse kysellä tällaista asiaa ellei tavoitteena ole viestiä samalla, että itkeminen on omasta mielestä paha asia.
no johan oli taas oletuksia. Samoinhan voisi sitten väittää, että ap.sta tehtiin heti ilkeä ihminen, kun kysyi tuollaista.
Vierailija kirjoitti:
No miksi sinä ap et liikutu lapsesi virstanpylväistä? Minusta se on enempi outoa.
No miksi pitäisi liikuttua kun voi sen sijaan tuntea vaikkapa ylpeyttä? Ja pakahtua onnesta ilman kyyneleitä. En ole ap.
Koska siitä se helvetti alkaa. Kun sä tiedät, että kaikki muut lapset ovat siellä vain kehityksen tiellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksi sinä ap et liikutu lapsesi virstanpylväistä? Minusta se on enempi outoa.
No miksi pitäisi liikuttua kun voi sen sijaan tuntea vaikkapa ylpeyttä? Ja pakahtua onnesta ilman kyyneleitä. En ole ap.
Vaikka itse olenkin ehkä enempi liikuttuja, niin on minusta silti jotenkin outoa, että itkeminen ja liikuttuminen koetaan jotenkin ainoaksi oikeaksi tavaksi elää lapsen elämän merkkipaaluja.
Tiedän mitä ap ajaa takaa. Minäkin olin vain onnellinen pienen puolesta. Ei itkettänyt vaan hymyilin koko päivän kuin mikäkin tärähtänyt bimbo :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kans tajua, mitä ihmeellistä siinä on. Jokainen lapsi kun sinne kouluun JOUTUU menemään eli mikä ihmeen ylpeyden aihe se on, että lapsi menee kouluun? Kaikki kun kokee sen saman. Sitä paitsi se on lapsi vielä 11 vuotta, joten se siitä "ooh se on niin iso jo! -huokailusta. Ekaluokkalainen on ihan täysin kakara vielä.
Vierailija kirjoitti:
En kans tajua, mitä ihmeellistä siinä on. Jokainen lapsi kun sinne kouluun JOUTUU menemään eli mikä ihmeen ylpeyden aihe se on, että lapsi menee kouluun? Kaikki kun kokee sen saman. Sitä paitsi se on lapsi vielä 11 vuotta, joten se siitä "ooh se on niin iso jo! -huokailusta. Ekaluokkalainen on ihan täysin kakara vielä.
Vauvaan verrattuna 7v on jo varsin omatoiminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minua itkettää kun pieni lähtee reippaana ensiaskeleitaan koulutielle ja sydämeni pakahtuu ja särkyy kun ajattelen koronaa ja vellovaa koulukiusaamista. En näytä sitä lapselle, mutta tiikeriemo on aina läsnä jolla on aito sydän kohdallaan. Toivotan kaikille Keltanokille mitä parhainta, turvallista, opettavaista ja iloisina koulunalkua, olkoon kaikki turva läsnä, jotta jaksatte opiskella ja varttua aikuisiksi. ♥️
Vierailija kirjoitti:
En kans tajua, mitä ihmeellistä siinä on. Jokainen lapsi kun sinne kouluun JOUTUU menemään eli mikä ihmeen ylpeyden aihe se on, että lapsi menee kouluun? Kaikki kun kokee sen saman. Sitä paitsi se on lapsi vielä 11 vuotta, joten se siitä "ooh se on niin iso jo! -huokailusta. Ekaluokkalainen on ihan täysin kakara vielä.
Niin, mitäpä ihmeellistä on kuolemassakaan. Kaikki sen kokee. Tai oikeastaan: mitä ihmeellistä on yhtään missään, kun todella harva asia on sellainen, jota joku ei olisi jo kokenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä itkisin lähinnä sitä, että koulumaailma osaa olla julma ja ikävä. Onneks ei oo lapsia.
Jaksan ihmetellä näitä jotka tulevat jokaiseen lapsia käsittelevään ketjuun julistamaan omaa lapsettomuuttaan. Miksi? Mitä perhe elämän valinneet tekevät tällä tiedolla?
Vierailija kirjoitti:
Koska siitä se helvetti alkaa. Kun sä tiedät, että kaikki muut lapset ovat siellä vain kehityksen tiellä.
Huh, oma kullannuppu vastaan muiden kakarat? :) ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne on vielä niin kaiken uuden edessä. Ei tiedä vielä, eipä tuossa se on putki jonka toisessa päässä on eläkepäivät, jossa sinne asti elämä kantaa.
Pois on huolettomin lapsuus.
Outo kysymys, jos on vilpittömästi ihmettelymielessä tehty. Luulisi olevan aikuiselle ihmiselle hyvinkin helposti pääteltävissä vastaus tähänkin kysymykseen. Sanoisin, että äärimmäisen rajallinen kyky nähdä oman navan ulkopuolelle, jos tähän ei vastausta löydä itse pohtimalla.
Itsekin tunsin haikeutta, jopa itkuun asti, kun lapseni aloittivat koulun.
Samoin yläkouluun siirtyminen ja viime vuonna vanhimman lukioon siirtyminen.
Moni pitää minua kuitenkin jopa tylynä miehenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kans tajua, mitä ihmeellistä siinä on. Jokainen lapsi kun sinne kouluun JOUTUU menemään eli mikä ihmeen ylpeyden aihe se on, että lapsi menee kouluun? Kaikki kun kokee sen saman. Sitä paitsi se on lapsi vielä 11 vuotta, joten se siitä "ooh se on niin iso jo! -huokailusta. Ekaluokkalainen on ihan täysin kakara vielä.
Niin, mitäpä ihmeellistä on kuolemassakaan. Kaikki sen kokee. Tai oikeastaan: mitä ihmeellistä on yhtään missään, kun todella harva asia on sellainen, jota joku ei olisi jo kokenut.
No kuolema nyt on vähän eri asia. Silloin sitä ihmistä ei enää yksinkertaisesti ole etkä voi olla enää koskaan jutella tai olla hänen kanssaan. Oppivelvollisuus on lain vaatima pakko, jonne jokainen lapsi joutuu menemään tiettyyn ikään mennessä eli mitään ylpeyden aihetta siinä ei ole, että lapsi menee kouluun.
Ja yhtä lailla se vaatii edelleen huolenpitoa ja huomiota. Silloinn voi ollakin ylpeä, kun
lapsi valmistuu joksikin.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän mitä ap ajaa takaa. Minäkin olin vain onnellinen pienen puolesta. Ei itkettänyt vaan hymyilin koko päivän kuin mikäkin tärähtänyt bimbo :D
Miten on mahdollista että joku on kasvattanut lapsen eikä silti tiedä tai ole huomannut että ihmiset reagoivat eri tavoin.
Itsellekin, vaikka ei lapsia olekaan, tulee aina hieman haikea olo, kun koulut alkavat ja nimenomaan ekaluokkaisista on lehdissä juttua. Omasta ekaluokasta on jo aikaa, mutta jotenkin vielä muistan sen jännityksen.
Miksi ihmiset kyselee tyhmiä? Eikö niillä ole minkäänlaista mielikuvitusta, että voisivat itse arvata? Vai onko tosiaan vaan niin tietämättömiä?
Minä liikutun kyyneliin ihan jo kun täysin tuntemattomat lapset menee ensimmäistä päivää kouluun.
Onhan se ihana ja iloinen asia! Mutta samalla niin liikuttava. On ihmeellistä, miten pienistä vauvoista kasvaa koululaisia. Ja onhan se ensimmäinen päivä iso asia sille pikkutyypille. Ja millainen koulutiestä sitten tuleekaan. Paremminkin ihmettelen, että miten joku voi olla itkemättä liikutuksesta.