Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut itkevät kun lapsi aloittaa koulun?
11.08.2021 |
Eikös se ole vain hauskaa kun lapsi pääsee kouluun? Vai miksi siitä jotkut liikuttuu. Minä vain naureskelin lapsen kanssa, halailin ja toivotin mukavaa koulupäivää.
Enkä kysy tätä pahalla.
Kommentit (44)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö ilosta voi itkeä? Tai ihan vain siitä tunteesta, että se oma pieni on jo niin iso?
Toiset meistä tuntee voimakkaasti ja myös näyttää sen. Ehkä joku ajattelee kuinka nopeasti se lapsi kasvaakaan.
Haikeutta, kun lapsi on astumassa uuteen elämänvaiheeseen.
Oma lapseni oli aikoinaan ihan loukkaantunut, kun en itkenyt eskarin kevätjuhlassa, vaikka " Kaikki muut itki": Mutta on kyllä sitten sen erän perään huomautellut useaan kertaan, että sinä se sitten pillität ihme asioista. mutta lämmöllä siis sen sanoo.
Miten ihminen voi olla saanut lapset kouluikään saakka oppimatta, että ilostakin voi itkeä. Ja sisältyyhän siihen haikeuttakin, kun pikkuinen kasvaa. Ainakin normaalin tunne-elämän omaavilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet varmaan haikailee mennyttä, kun yhtäkkiä lapsi onkin jo koululainen. Onhan se iso muutos ainakin jos se on perheen eka koululainen. Joissain maissa kouluunlähtö on juhlan aihe, siirtymäriitti.
Minä tuuletin, kun pääsin nurkan taakse. Nyt helpottaa aamukiireet, kun lapsi lähtee itsenäisesti, eikä häntä tarvitse viedä päiväkotiin. Poikakin innoissaan, kun saa hieman enemmän vapautta touhuihinsa. Näin meillä, kenenkään toisen tuntemuksia vähättelemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No miksi sinä ap et liikutu lapsesi virstanpylväistä? Minusta se on enempi outoa.
Itkin, kun meni eskariin ja tajusin kuinka iso meidän esikoinen onkaan. Ykkösluokka olikin sitten vain helpotus kauhujen eskarin jälkeen. Sitä en enää itkenyt, vaan olin huijentunut ja onnellinen. ♡
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saiko Ap:n lapsuudenkodissa näyttää tunteita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saiko Ap:n lapsuudenkodissa näyttää tunteita?
Eikös halailulla ja naurullakin osoiteta tunteita ?
Vierailija kirjoitti:
Monet varmaan haikailee mennyttä, kun yhtäkkiä lapsi onkin jo koululainen. Onhan se iso muutos ainakin jos se on perheen eka koululainen. Joissain maissa kouluunlähtö on juhlan aihe, siirtymäriitti.
No eipä se liikuttuminen estä juhlana olemista. Monihan liikuttuu omissa häissäänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei saisi itkeä?
Ei kai ap. niin väittänytkään.
Jotkut ne haluaa elää ikuista vauva arkea. Ei halua päästää lapsesta irti.
Aikuisissa lapsissa nämä roikkuu kuin takiaiset.
Kyllähän siinä jotenkin konkretisoituu se, että lapsi ei ole enää aivan pieni. Itse liikutuin koulun alusta, yläasteelle siirtymisestä, rippikoulun käymisestä, ylppäreissäkin vielä! Suuria elämänmuutoksia niin lapselle kuin vanhemmallekin.
Itkeehän ihmiset myös lapsen syntyessä, ristiäisissä, konfirmaatiossa, häissä jne. Kuvitteletko, että suru on ainoa itkua aiheuttavat tunne? Ihmiset itkevät onnesta, ilosta, haikeudesta, helpotuksesta, liikutuksesta jne.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ne haluaa elää ikuista vauva arkea. Ei halua päästää lapsesta irti.
Aikuisissa lapsissa nämä roikkuu kuin takiaiset.
Höpöhöpö, itse olen ainakin osannut irti päästää, vaikka kaikenlaisista lapsen elämän virstanpylväistä liikutuinkin.
Mä itkisin lähinnä sitä, että koulumaailma osaa olla julma ja ikävä. Onneks ei oo lapsia.
Mä (nainen 48v.) liikutuin, kun ajoin tänään alakoulun ohi ja pienet meni vanhempiensa kanssa kouluun.
Meitä on moneksi, osa on tunteellisimpia kuin toiset.