Mitä pientä asiaa arvosta jossakin ihmisessä.

Ihminen, joka kuuntelee toista ja katsoo silmiin puhuessaan toiselle ja kättelee reippaasti, ei hapuillen.

Tietysti sellaiset, jotka auttavat heikommassa asemassa olevia ihmisiä työllään ja rahavaroillaan.

Kiltteys ja hyväntahtoisuus. Appivamhempani ovat superkilttejä ja arvostan heitä kovasti. Ex-anoppini oli kans upea ihminen. Auttoi muita ja käytti vapaa-aikansa keräämällä rahaa hyväntekeväisyyteen. Itse ei edes kampaajalla käynyt tai muuta, antoi vähästään muille. Oli todella tykätty ihminen. Nyt jo edesmennyt, mutta ihailin silloin ja muistelen lämmöllä.

Kaikkia ihmisiä joilla on lehmän hermot. Heidän tehtävänään on pelastaa maailma.

Ihminen, joka on kiinnostunut myös muista ja haluaa oppia sekä kehittyä ihmisenä. Katsoo asioita avaralla katseella, ei vain omaa napaansa tuijottaen ja muut tuomiten. 

Vanhempia jotka välittävät lapsistaan.

Oma äitini on televisioriippuvainen raivohullu joka kävi silloin tällöin käsiksi, jos "ei toteltu", koska se on televisioriippuvainen ja lapset pelkkä riesa joiden piti eristäytyä omaan huoneeseen tai pihalle, koska kaikki normaali elämisen ääni oli jotain niin hirveetä mistä piti käydä raivoamaan, että hiljaa

Isä taas oli maatalous yrittäjä ja paljon poissa, mutta se sentään on onneksi äidin vastakohta raivoamisen suhteen