Laita tärkeysjärjestykseen nämä parisuhteen toimivuuteen liittyvät asiat

Yksi lisäys listaan vielä: 

-Tunteet/ rakkaus

ap

Halu olla ja elää yhdessä on tärkeintä. Kaikki muu on muuttuvaa.

Tasapaino.

Vierailija kirjoitti:

Halu olla ja elää yhdessä on tärkeintä. Kaikki muu on muuttuvaa.

Mutta nuo seikat varmaan vaikuttaa aika paljon siihen haluun olla ja elää yhdessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Halu olla ja elää yhdessä on tärkeintä. Kaikki muu on muuttuvaa.

Mutta nuo seikat varmaan vaikuttaa aika paljon siihen haluun olla ja elää yhdessä?

Ei parisuhde ole lista asioita. Virheetöntä ihmistä ei ole ja pitää olla sitä tahtoa elää myös niiden toisen vikojen ja puutteiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Halu olla ja elää yhdessä on tärkeintä. Kaikki muu on muuttuvaa.

Mutta nuo seikat varmaan vaikuttaa aika paljon siihen haluun olla ja elää yhdessä?

Ei parisuhde ole lista asioita. Virheetöntä ihmistä ei ole ja pitää olla sitä tahtoa elää myös niiden toisen vikojen ja puutteiden kanssa.

Parisuhde on tosiaan tasapainoinen kokonaisuus, eikä lista asioita. Ja siinä on hyvää se kokonaisuudessaan ja huonoa se kokonaisuudessaan.

Rakkauden osoittaminen on tärkein. Muista voi tehdä kompromisseja.

Miten voit laittaa samaan kategoriaan päihdeongelmat ja muut sairaudet? Minulle olisi kyllä aivan eri asia, onko puoliso koko ajan kännissä vai onko hänellä vaikkapa ms-tauti.

Ensin on tunteet ja niiden osoittaminen, sitten arvot, elintavat, vapaa-ajan vietto. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä mitättömämpää on varallisuus, ulkonäkö, jopa seksi. Alussa se voi toki olla hyvin tärkeää, mutta kymmenien vuosien saatossa asiat muuttuvat.

No, seksi on minulle tärkeää! Parisuhde kärsi kyllä sen puutteesta. Lisäksi olisin toivonut, että kodin siisteys olisi ollut suhteessa toiselle hieman tärkeämpää. Tietyllä tavalla pakon edessä sopeuduin siihen, että mikään ei ollut ikinä kunnossa ja joka paikassa jotain romua odottamassa jotain! Varallisuutta oli suhteellisen saman verran, mutta koin sen parisuhteessa, että ei saanut nauttia edes vähäisessä määrin. En edes omistani! En kokenut velvollisuutta tavata ikäviä sukulaisia vain sen vuoksi kun on tapana! Lopullinen niitti parisuhteelle taisi puolison sairaus, joka teki hänestä tunteettoman, tosin ei hän edes nuorempana ollut kovin huomaavainen, mutta sekin vähä katosi. Olisin joskus toivonut saavani myönteistä palautetta, arvostusta, huomionosoituksia edes syntymäpäivinä tai kukkakimppua kun olin synnärillä! Hän ei varmaan koskaan rakastanut minua, koska ei sitä sanonut.  Vuosikymmeniä yksipuolista rakastamista. Lopuita kaikki loppui. No, ehkä jokin kaipaus siihen, mitä nuorena ehkä oli. Muisto vain.