Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minä uskon sielun uudelleensyntyntymään.
11.08.2021 |
Minä olen itse elänyt kerran 1600-luvun Ranskassa naisen luona joka ei ollut äitini. Hän oli naimaton nainen, jolla ei ollut omia lapsia mutta joka otti luokseen hoitoon vieraiden ihmisten lapsia maksua vastaan. Useimmat vanhemmat eivät nähneet tämän naisen luona asuvia lapsiaan koskaan, heille riitti että he tiesivät, että heidän lapsensa voi hyvin ja he lähettivät naiselle säännöllisesti maksun lapsensa hoidosta. Niin minunkin vanhempani lähettivät. He eivät nähneet minua koskaan sen jälkeen kun olivat minut jostain syystä naisen luokse.
Vaikka nainen antoi vanhempien ymmärtää näille lähettämissään kirjeissä, että näiden lapsi voi oikein hyvin niin aina se ei pitänyt paikkaansa. Meitä lapsia oli monta, naisen koti oli ahdas joten tilaa ei ollut kovin paljon ja ruokaakaan ei aina ollut kovin paljon tai sitten se oli kehnoa eikä kovin ravitsevaa. Nainen ei oikeasti välittänyt lapsista, ei meistä hoidossaan olevistakaan lapsista vaan hän hoiti ja sieti meitä luonaan vain siksi, että hän saisi rahaa. Todellisuudessa häntä ei meidän hyvinvointimme kovin paljon kiinnostanut.
Minä oli reilut 10-vuotias, ehkä noin 12-15 vuotias kun loukkasin jalkani pahasti. Tarkkaa ikääni en tiedä mutta kuitenkin minulla oli vielä muutama vuosi aikaa siihen ikään, että olisin täysi-ikäinen ja lähtisin pois kyseisen naisen luota koska hänen velvollisuutensa hoitaa minua loppuisi siihen kun saavutan täysi-ikäisyyden. Näin oli jokaisen lapsen kohdalla. He olivat kyseisen naisen luona täysi-ikäisyyteen asti jos he siis säilyivät hengissä tai jos vanhemmat eivät hakeneet lastaan naisen luota jostain syystä pois ennen sitä.
Kommentit (5)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaaha, Intiahullu on vaihteeksi vaihtanut maata Intiasta Ranskaan.
Vierailija kirjoitti:
Mistäs sinä tämän TIEDÄT?
No totta kai minä edelliset elämäni muistan että mitä niissä on tapahtunut samaan tapaan kuin muistan tämänkin elämäni että mitä tässä elämässä on tapahtunut.
Minä en usko edellisiin elämiin ja olen uskonnoton.
Silti kunnioitan kokemustasi ja näkemystäsi, vaikka en sitä pysty ymmärtämään.
Elämme omissa todellisuuksissamme rinnakkain, kunnioittaen toistemme näkemyksiä ja tuputtamatta omia näkemyksiämme toisille absoluuttisina totuuksina. Mukavaa eikö totta!
Alue: Aihe vapaa
Mutta minä siis loukkasin jalkani pahasti. Nainen jonka luona asuin alkoi hoitamaan minua. Hän ei tehnyt sitä rakkaudesta minua kohtaan tai siksi, että olisi välittänyt minusta vaan pelkästä velvollisuudentunteesta. Verenvuoto tyrehdytettiin, jalka sidottiin ja nainen keitti minulle joistakin kasveista jonkinlaisia yrttikeitoksia joita hän pani minut juomaan vaikka ne eivät auttaneet minua lainkaan vaan päinvastoin pahensivat minun tilannettani. Jalassa olevia haavoja ei puhdistettu säännöllisesti, siihen ei vaihdettu säännöllisesti uutta, puhdasta sidettä tai eikä sitä muutenkaan hoidettu niin, että se olisi alkanut parantumaan kunnolla. Siis esim. haavan puhdistamisesta, säännöllisestä siteen vaihdosta tai siteen puhdistuksesta ei huolehdittu. Lääketiede ei vielä 1600-luvulla ollut kovin kehittynyttä ainakaan nykypäivän mittapuun mukaan ja ainakaan tämä minua hoitava nainen ei osannut hoitaa minua kovin hyvin. Jalkaani tuli nopeasti tulehdus joka alkoi leviämään nopeasti ympäri elimistön ja sen lisäksi minulle tuli verenmyrkytys. Olin sairas ja jalkaan sattui kovasti mutta en uskaltanut valittaa että nainen ei suuttuisi ja toisaalta minä tiesin, että hän ei vaivoistani todellisuudessa kovin paljon välittänyt.
Sitten minä menehdyin kun tilani meni sen verran pahaksi. Minut haudattiin yksinkertaisin menoin kyseisen naisen kotia lähellä olevalle hautausmaalle. Haudalle pystytettiin yksinkertainen muistomerkki, johon tuli pelkkä nimi. Jostain syystä nainen ei ilmoittanut loukkaantumisestani ja kuolemastani vanhemmilleni vaan antoi kirjeissä heidän ymmärtää, että olen kunnossa ja minulla meni kaikki hyvin. Vasta sitten kun tultiin vuoteen jolloin minun piti saavuttaa täysi-ikäisyys niin valhe paljastui kun vanhemmat tulivat yllättäen hakemaan minua kotiin. Tätä nainen ei ollut osannut odottaa eikä hän ollut keksinyt tätä tilannetta varten mitään tekosyytä että miksi minua ei ollut hänen luonaan. Totuus paljastui. Siis se, että minä olin kuollut jo aikaisemmin mutta nainen oli väittänyt minun voivan hyvin ja että vanhempani olivat lähettäneet hänelle säännöllisesti maksun minun hoidostani vaikka minä olin jo kuollut.
Nainen joutui korvaamaan saamansa rahasumman vanhemmilleni. Siis ne hoitomaksut niiltä vuosilta jolloin olin ollut kuolleena mutta hän oli saanut maksun minun hoidostani. Häneltä otettiin muut hoitolapset pois, hän sai erittäin ankaran rangaistuksen teostaan eikä saanut ottaa enää sen jälkeen ottaa luokseen lapsia hoitoon. Minun ruumiini tai mitä siitä enää oli jäljellä (ilmeisesti pelkkä luuranko) kaivettiin ylös haudasta, kuljetettiin synnyin kaupunkiini ja haudattiin sukuhautaan. Sinne myös merkittiin kunnolliseen muistomerkkiin nimeni, syntymäaikani ja kuolinaikani. Sen nainen oli jostain syystä merkinnyt ylös vaikka ei minusta muuten välittänytkään. Sellainen oli yksi edellisistä elämistäni ennen tätä nykyistä elämääni. Muistona sen jalan loukkaantumisesta silloin 1600-luvulla minulla on nykyään jalassa syntymämerkki siinä kohtaa mistä jalan loukkasin.