Inhoan elää Suomessa, mutta olen täällä "jumissa" koiran takia

Tekosyitä keksii looseri taas

Oikeasti saamaton tyyppi ei saa edes muutettua sinne minne haluaa

Ulkomaille muutto käy hyvin lentämättä. Maata pitkin muuttoautolla minä menisin. Kaukomaihin pääsee laivalla.

Vai pelkääkö koira veneitä myös?

Mikä siinä on niin vaikeata, että vie koiran koirahoitolaan matkansa ajaksi????

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on niin vaikeata, että vie koiran koirahoitolaan matkansa ajaksi????

Et sitten lukenut kunnolla tai et ymmärtänyt lukemaasi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ei saa keskustella Suomesta mitään negatiivista.

Ja koirista ei saa sanoa mitään muuta, kuin että miten ihania pikku puppeleita ne on. Ei saa puhua siitä, että niistä on vaivaa, työtä, ja rajoittaa elämää. 

Saa puhua. Mutta nämä asiat pitää sisäistää jo ennen koiran hankkimista. Ne, jotka kokee asiat ylivoimaisina, ei hanki koiraa. Simple as that. 

Mutta jos sen on jo hankkinut ja tuleekin muita juttuja elämään, niin on vastuullisia tapoja luopua koirasta. Esim. mä olen antanut kodin kahdelle aikuiselle koiralle. Toinen oli kaverini koira kun hän sairastui syöpään. (Ja kuoli lopulta, koira jäi pysyvästi mulle). Sit halusin koiralle kaverin, mutta ei ollut oikein mahdollisuuksia kasvattaa pentua niinkuin kuului, joten aloin etsimään aikuista koitaa ja löytyihän se.

Eli sun mielestä yksikään koiranomistaja ei saisi myöntää ääneen sitä tosiasiaa, että joskus se koiruli on ihan oikeasti raskas ja rasittava? Ei se ole kenellekään ainaista ruusuilla tanssimista, vaikka olisi miten koirarakas ja ihana koira. Ihan järkevää että koiranomistajat kertoo realiteetit, niin koiraa harkitsevat saa oikeaa tietoa. Ihan luonnollista, että harmittaa lähteä kaatosateessa rämpimään aamuneljältä ulos kun koira vinkuu ripulia. Lapsistakin saa sanoa, että niiden kanssa välillä harmittaa. Miksei koirista saisi sanoa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ei saa keskustella Suomesta mitään negatiivista.

Ja koirista ei saa sanoa mitään muuta, kuin että miten ihania pikku puppeleita ne on. Ei saa puhua siitä, että niistä on vaivaa, työtä, ja rajoittaa elämää. 

Saa puhua. Mutta nämä asiat pitää sisäistää jo ennen koiran hankkimista. Ne, jotka kokee asiat ylivoimaisina, ei hanki koiraa. Simple as that. 

Mutta jos sen on jo hankkinut ja tuleekin muita juttuja elämään, niin on vastuullisia tapoja luopua koirasta. Esim. mä olen antanut kodin kahdelle aikuiselle koiralle. Toinen oli kaverini koira kun hän sairastui syöpään. (Ja kuoli lopulta, koira jäi pysyvästi mulle). Sit halusin koiralle kaverin, mutta ei ollut oikein mahdollisuuksia kasvattaa pentua niinkuin kuului, joten aloin etsimään aikuista koitaa ja löytyihän se.

Eli sun mielestä yksikään koiranomistaja ei saisi myöntää ääneen sitä tosiasiaa, että joskus se koiruli on ihan oikeasti raskas ja rasittava? Ei se ole kenellekään ainaista ruusuilla tanssimista, vaikka olisi miten koirarakas ja ihana koira. Ihan järkevää että koiranomistajat kertoo realiteetit, niin koiraa harkitsevat saa oikeaa tietoa. Ihan luonnollista, että harmittaa lähteä kaatosateessa rämpimään aamuneljältä ulos kun koira vinkuu ripulia. Lapsistakin saa sanoa, että niiden kanssa välillä harmittaa. Miksei koirista saisi sanoa? 

Lapsistakaan ei hankkimisen jälkeen yleensä luovuta, koska on vaikeaa. Vaikeudet selvitetään ennen hankkimista ja mietitään hankitaanko silti.

Aloituksen juttu on myös tekosyy, koska koiran kanssa voi ihan hyvin muuttaa ulkomaille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ei saa keskustella Suomesta mitään negatiivista.

Ja koirista ei saa sanoa mitään muuta, kuin että miten ihania pikku puppeleita ne on. Ei saa puhua siitä, että niistä on vaivaa, työtä, ja rajoittaa elämää. 

Saa puhua. Mutta nämä asiat pitää sisäistää jo ennen koiran hankkimista. Ne, jotka kokee asiat ylivoimaisina, ei hanki koiraa. Simple as that. 

Mutta jos sen on jo hankkinut ja tuleekin muita juttuja elämään, niin on vastuullisia tapoja luopua koirasta. Esim. mä olen antanut kodin kahdelle aikuiselle koiralle. Toinen oli kaverini koira kun hän sairastui syöpään. (Ja kuoli lopulta, koira jäi pysyvästi mulle). Sit halusin koiralle kaverin, mutta ei ollut oikein mahdollisuuksia kasvattaa pentua niinkuin kuului, joten aloin etsimään aikuista koitaa ja löytyihän se.

Eli sun mielestä yksikään koiranomistaja ei saisi myöntää ääneen sitä tosiasiaa, että joskus se koiruli on ihan oikeasti raskas ja rasittava? Ei se ole kenellekään ainaista ruusuilla tanssimista, vaikka olisi miten koirarakas ja ihana koira. Ihan järkevää että koiranomistajat kertoo realiteetit, niin koiraa harkitsevat saa oikeaa tietoa. Ihan luonnollista, että harmittaa lähteä kaatosateessa rämpimään aamuneljältä ulos kun koira vinkuu ripulia. Lapsistakin saa sanoa, että niiden kanssa välillä harmittaa. Miksei koirista saisi sanoa? 

Lapsistakaan ei hankkimisen jälkeen yleensä luovuta, koska on vaikeaa. Vaikeudet selvitetään ennen hankkimista ja mietitään hankitaanko silti.

Aloituksen juttu on myös tekosyy, koska koiran kanssa voi ihan hyvin muuttaa ulkomaille.

Aika harva lapsia hankkiva selvittää yhtään mitään. Niitä vaan tulla tupsahtaa ilman sen kummempaa ajattelua. Yleensä lapsia saadaan, ei hankita.

pihlis kirjoitti:

Välillä vähän samaa täällä. Kaksi koiraa,toinen todella vaikea luonne. Asun aika keskellä metsää eikä ole kuin kaksi ihmistä jotka pystyvät tätä hankalaa ulkoiluttamaan/käsittelemään. Mihinkään en pääse lähtemään tämän takia koska koulutus on niin pahasti vielä kesken ettei mihinkään "ihmistenilmoille" voi lähteä ilman helvetillistä varustusta (koppa päähän,ikkunat peitettävä autossa ja yms riehumisenestovarustus koiralle) Vetää jumalattomat pultit kaikesta eikä osaa rauhoittaa itseään.

Jos olisi vain toinen,vois lähtee,mennä ja tulla niinkun tykkää,mutta uskon että panostus tähän koiraan ja elåmåstä luopuminen väliaikaisesti on vaan aika ennen suurempaa palkintoa.

Olisin halunnut lähteä esim Saksaan etsimään tulvauhreja ja yms,mutta.....Nou...

Eiköhän tässä tilanteessa ole helpompi päästää se koira ikiuneen? Hermorakenne on näköjään noin heikko niin kouluttamalla saat sen koiran kyllä tottelemaan ja ehkä kopa käyttäytymään, mutta stressi on aina siellä. Stressi tuhoaa koiraa samanlailla kuin ihmistä. Aina ei tarvitse olla se pelastaja. Välillä olet pelastaja kun ymmärrät realiteetit.

Meillä oli joskus tuon kaltainen. Tosin ei tarvinnut kaikenmaailman suojavälineitä ulkoillessa kun koulutettiin ja koulutettiin. Lähti piikille kun täytti neljä. Stressi oli tuhonnut koiran elimiä ihan tarpeeksi.

Kyllä se koira viihtyy siellä missä sinäkin, on paljon suurempiakin ongelmia, kuten oppia maan kieli ja löytää sieltä työpaikka.

Ei nyt ihan heti tule paikkaa mieleen jonne on mahdotonta mennä millään muulla keinolla kuin lentäen. Varmasti lentsikka on nopein ja kätevin tapa, mutta matkustettiin sitä ympäri maailmaa aikana ennen lentokoneitakin. Ihan hyvin ihmiset pääsi jopa valtamerten yli.

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt ihan heti tule paikkaa mieleen jonne on mahdotonta mennä millään muulla keinolla kuin lentäen. Varmasti lentsikka on nopein ja kätevin tapa, mutta matkustettiin sitä ympäri maailmaa aikana ennen lentokoneitakin. Ihan hyvin ihmiset pääsi jopa valtamerten yli.

Mietin samaa, mutta eikö valtamerilaivoissa tule pahoinvointia eläimille?

Johonkin USA:an pitkä matka, meneekö edes matkustajalaivoja, pienet hytit rahtilaivoissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt ihan heti tule paikkaa mieleen jonne on mahdotonta mennä millään muulla keinolla kuin lentäen. Varmasti lentsikka on nopein ja kätevin tapa, mutta matkustettiin sitä ympäri maailmaa aikana ennen lentokoneitakin. Ihan hyvin ihmiset pääsi jopa valtamerten yli.

Mietin samaa, mutta eikö valtamerilaivoissa tule pahoinvointia eläimille?

Johonkin USA:an pitkä matka, meneekö edes matkustajalaivoja, pienet hytit rahtilaivoissa?

Jos ihminen voi matkustaa laivassa, niin miksi ihmeessä koira ei voisi? Melkein kaikissa laivoissa on lemmikkihyttejä, ja iät ajat ihmiset on menneet laivoihin koirien kera. 

pihlis kirjoitti:

Välillä vähän samaa täällä. Kaksi koiraa,toinen todella vaikea luonne. Asun aika keskellä metsää eikä ole kuin kaksi ihmistä jotka pystyvät tätä hankalaa ulkoiluttamaan/käsittelemään. Mihinkään en pääse lähtemään tämän takia koska koulutus on niin pahasti vielä kesken ettei mihinkään "ihmistenilmoille" voi lähteä ilman helvetillistä varustusta (koppa päähän,ikkunat peitettävä autossa ja yms riehumisenestovarustus koiralle) Vetää jumalattomat pultit kaikesta eikä osaa rauhoittaa itseään.

Jos olisi vain toinen,vois lähtee,mennä ja tulla niinkun tykkää,mutta uskon että panostus tähän koiraan ja elåmåstä luopuminen väliaikaisesti on vaan aika ennen suurempaa palkintoa.

Olisin halunnut lähteä esim Saksaan etsimään tulvauhreja ja yms,mutta.....Nou...

koirahotelli

Vierailija kirjoitti:

Koirat matkustavat lentokoneen rahtitilassa ihan yleisesti. Eläinlääkäri kirjoittaa vähän valiumia niin se nukkuu ja nuokkuu häkissä koko matkan. Pieni koira voi matkustaa myös kabiinissa.

Monet lentoyhtiöt eivät suostu kuljettamaan eläimiä, jotka ovat saaneet rauhoittavaa, eikä sitä muutenkaan suositella. Kyllä eläin selviää yhdestä lentomatkasta, joten ei se voi olla syy olla muuttamatta.