Olen vastavalmistunut ope ja en osaa pitää kuria oppilaiden kanssa.. kuinka selvitä lukuvuodesta??

Luokat 4-6 ja siitä eteenpäin tosi haastavia. Nuoret ei tänä päivänä tottele,ei yhtään! Moni opettaja on lisäksi sokea oppilaiden käytökselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai nykyisin saakaan pitää kuria. Oppilaiden vanhemmat tekivät ystävästäni valituksen, kun hän oli huutanut oppilaille. Nykyisin opettajat eivät kuulemma saa edes huutaa. :o

Huutamalla ei saa auktoriteettia. Kerran vuodessa ehkä voi huutaa, mutta jos korotat ääntä, johtajuus meni samalla.

Jos korotat ääntä muutama oppilas, Timjami, Rahka ja Kaneli, joutui jo terapiaan ja sai traumat… Kannattaa sopia jo koulukuraattorin kanssa valmiiksi ajat, jonne lapsukaiset voivat mennä purkamaan pahaaoloaan…

Ne, jotka mölyää saa pitää pienen esitelmän joka tunnin alussa.

Häpäse ne häiriköt....niin mullekin tehtiin niin olin hiljaa.

Miten voisi hyödyntää sitä oppilaiden apinointia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain yksi oppilas ei totellut. Nuori opettajakokelas karkaisi pari kertaa naaman edessä, että istumaan, mutta ei vieläkään totellut, virnuili vain. Sitten opettajakokelas komensi oppilaan ulos luokasta. Ei totellut. Sitten menikin väkivallan puolelle tältä opettajakokelaalta. Seurauksena potkut opettajaharjoittelusta ja opinnoista.

Tuossa on se ongelma. Opettajan odotetaan toimivan luokan poliisina, mutta voimakeinoja ei saa käyttää. Lopputuloksena opettaja on ongelmatapausten kanssa yhtä voimaton kuin mitä olisi se poliisi jolta on kielletty voimakeinot.

Ei kannata jäädä vatvomaan asiaa, jatkaa tuntia ja soittaa huoltajille tai laittaa Wilma viestin, että seuravasta kerrasta pyydetään koululle huoltajat selvittämään KalleKilpparin köytösongelmaa ja mitä sille voitaisiin tehdä.

Kummasti menee samalla myös viesti muille opoilaille perässä, että jos hölmöilee, sillä on seuraamus.

Vierailija kirjoitti:

Pidän kahta asiaa tärkeänä. Puhu selkeällä ja kuuluvalla äänellä ja älä pelkää oppilaita. Okei, kolmantena voisin pitää virheiden myöntämistä. Moni kuvittelee, että auktoriteetin saa vain olemalla jumalasta seuraavaa, mutta ei se toimi nykyteinien kanssa. Sellainen on heille vain haaste. Myönnä siis, kun olet epävarma ja pyydä anteeksi, jos olit väärässä. Jos vielä kehut päälle oppilasta siitä, että huomasi sen tai toimi asian suhteen oikein, niin homma pelittää hyvin. Tiedän, että se tuntuu monelle siltä kuin viimeinenkin auktoriteetin ripe olisi hävinnyt mutta ei vain pitkällä tähtäimellä mene niin. Sillä saa arvostusta ja reilun opettajan maineen.

En ole ope, mutta näin minäkin ajattelen, että olemalla jämäkkä mutta reilu saavuttaa auktoriteetin. Toinen ehkä se, ettei provosoidu kun provosoidaan.

No hei, teillä opettajilla noita lomia riittää ja palkkakaan ei nyt varsinaisesti aivan huono ole. Ehkäpä näitä miettimällä jaksat kamalaa elämääsi. Ihan näin sisäpiiritietona voin sinulle kertoa, että monet muut ammattiryhmät työskentelevät paljon kurjemmissa oloissa, ilman gloriaa, sortumatta kuitenkaan jatkuvaan vinkumiseen joutavista asioista.

Vierailija kirjoitti:

1. Helpoin ja karkein keino: istumajärjestys. Huomaat nopeasti ne pahimmat häirikköparit (harvoin kukaan yksin häiriköi). Kylmästi vaan luokan eteen istumaan eri puolille. Rauhoittaa monesti kummasti. Myös tyttö-poika -järjestys on hyvä. Ne tytöt pelottaa kuitenkin, vaikka miten jutuista voisi päätellä muuta.

2. Oleellinen juttu: Tunnin rakenne. Jos on levoton ryhmä, niin pitää olla erittäin selvä rakenne tunnilla. Oppilaat tietävät koko ajan, mitä pitää tehdä. Ei siis mitään epämääräisiä projekteja tai pidempiä pohdintoja.

3. Huomaa käytös, mitä haluat lisää. Sellainen käytös vahvistuu, millä saa huomiota. Haluatko siis huomata varmasti kaikki häiritsevät jutut, vai ennemmin ne pienet onnistumiset ja keskittymiset aiheeseen? Alkuun vaikeaa, mutta kantaa kyllä hedelmää.

4. Ole reilu mutta jämäkkä. Jos käsket jotain, niin pidä huoli, että käskyäsi noudatetaan. Muuten homma karkaa äkkiä käsistä. Jos joku meinaa, että ei tee niin kuin sanot, niin älä hermostu, vaan käsket hänet sitten luokasta pois. Jos edelleen ei tapahdu, niin hae toinen aikuinen paikalle, niin on vahvistus sinun myöhemmälle kertomukselle, kun rehtorin ja vanhempien kanssa käytte kasvastuskeskustelua.

5. Älä hermostu. Älä huuda äläkä raivoa. Mene enemmin vaikka huoneesta pois.

Allekirjoitan jokaisen kohdan! Voisi vielä lisätä yhdeksi kohdaksi sen, että "Myös porkkanaa, eikä pelkkää keppiä". Eli jos joku hankala ryhmä onkin onnistunut kurssia kääntämään, niin älä jätä sitä huomaamatta.

Joku kiva tunti, läksytön päivä, leffa tms. Ei opsit ole niin kiveen hakattuja, etteikö välillä voisi vähän rennompaakin olla.

Ap. Toivottavasti luet tämän. Aloita pahimmasta häiriköstä. Pyydä yhden välitunnin aikana yksi oppilas kerrallaan ja laita oppilas vastaamaan. Mieti valmiita kysymyksiä tyyliin: "kerro minulle, miksi häiriköt tunnilla. Mitä ajattelet. Oletko ajatellut, mitä tarvitset elämässä. Mitä odotat minulta opettajana j.n.e." Kuuntele, mitä hän vastaa. Anna myös positiivista palautetta. Onko hänellä muita murheita. Tehkää sopimus, miten jatketaan. Puhuttele jokainen oppilas yksitellen kahden kesken. Huomaat, että asiat järjestyvät.

Sanot, että luokassa puhutaan vain silloin kun se on sallittua esim ryhmätyössä. Muuten pyydetään puheenvuorot. Korota ääntäsi riittävästi ja laita ulos sellainen, joka ei tottele. Viesti vanhemmille heti. Käy pelisäännöt vanhempien kanssa läpi.

Tehkää yhdessä tuntisäännöt luokalle.

Opiskelin ensin englantia aikomuksenani ryhtyä englannin opettajaksi. Tein sijaisuuksia ja totesin, että en todellakaan halua yläkouluun opettamaan. Pidän kyllä kuria ja kyllä mua kuunneltiinkin, mutta en vain jaksanut sitä teinien touhua. Osaluokista oli kivoja ja osa oli ihan hirveitä, vaikka tulinkin toimeen kaikkien luokkien kanssa. Nyt opiskelen erityisluokanopettajaksi. Tein vuoden sijaisuuden erityisluokanopena ja se vahvisti tunnetta siitä, että nyt olen oikeassa paikassa. Pienryhmän opettaminen on mielestäni kivaa ja työssä tulee sopivasti haastetta ja onnistumisen tunteita.

Muistan omalta kouluajalta uuden nuoren historianopen, joka ei saanut kuria ja tunneilla oli levotonta.

Sittemmin hän on ollut omien lasteni opettaja, ja kaikkein pidetyin ope, joka saa järjestyksen säilymään kuin itsestään. Eli toivoa on, kyllä sä opit! Tsemppiä! 

Sä olet siellä opettamassa. Jos ei jotakuta kiinnosta ottaa opetusta vastaan, anna olla. Kostautuu ko. pikkupaskiaiselle myöhemmin.