En ole koskaan tavannut isääni.
Ainakaan tietääkseni. Kuitenkin hän on voinut tulla vaikka kadulla tai kaupassa minua vastaan ja kulkea ohitseni tietämättä että minä olen hänen lapsensa. Asun pienessä kaupungissa jossa olen asunut koko ikäni syntymästä asti. Minä en tiedä, että kuka on isäni. Äitinikään ei sitä tiedä. Kovasti olen julkisilla paikoilla täällä kotikaupungissa kulkiessa katsellut minua vanhempia miehiä sillä silmällä, että olisiko heissä samaa näköä minun kanssani mutta vastaan ei ole tullut ketään miestä joka muistuttaisi niin paljon minua, että voisi olla isäni.
Kommentit (4)
Miten äitisi ei muka tiedä? Onko ollut kovakin vauhti nuorena?
Vierailija kirjoitti:
Miten äitisi ei muka tiedä? Onko ollut kovakin vauhti nuorena?
Noloa, sattuuko pahastikin?
En minäkään, tavutin tosin tarinoita ym. opetusmateriaalia ekalla luokalla.
Surullista. Oma isäni oli/eli perheessämme normaaliin tapaan. Kuoli äkilliseen sydänkohtaukseen 53 vuotiaana. Kaipaan vieläkin isääni, vaikka tapauksesta on jo kymmeniä vuosia ja olen jo vanhempi, kuin isäni kuollessaan. Joskus näen unta, että isäni on kanssani ja teemme jotain arkisia hommia. Vasta aamulla muistan, että isäni on kuollut.
t. Mies 56 v.