Millä pädet?

Eipä pätemiseen ole minulla ainakaan varaa. Vaikka imetän pitkään, käytän lapsellani kestovaippoja, teen ruoan alusta pitäen itse, kierrätän, opiskelen yliopistotutkintoa, olen ok:n näköinen, kohtuullisen sosiaalinen, naimisissa hyvän miehen kanssa ja ihanan lapsen äiti - on puutteita silti niin paljon etten kehtaa päteä.



Ehkä päden tuolla.

tähän olisi niin kiva vastata, etten päde millään, mutta kyllä me kaikilla on omat heikkoutemme. Se vain muuttuu eri ympäristössä erilaisiksi: Sukulaisten keskuudessa päden koulutuksellani, mutta työpaikallahan en voi sillä päteä, koska kaikki ovat korkeasti koulutuettuja.



Sen kyllä haluan sanoa, että vaikka ajan kallilla avoautolla, niin en todellakaan päde sillä... minua hävettää se huomio, mitä sillä saan.

Kaveripiirissä on paljon hieman vähemmän maailman asioista tietäviä, joten saan päteä kun heittelen tietoja milloin mistäkin "tosi kummallisesta" puheenaiheesta.

...isolla asunnolla meren rannalla, koulutuksella, sillä että meillä ei ole asuntolainaa ja löytyy rahaa matkustaa.

Ammattiosaamisella tulee pädettyä.

Timanttikorujani eivät ole naapurini nähneet, yleensä kattelen niitä vaan rasioissaan. Enkä kerro kun kysyttäessä, missä matkailtiin (kun ei ole vaan noita parin tonnin pakettimatkoja). Meillä ei ole ökyautoja, mutta 2 autoo uutta, testien turvallisimpia. Meillä käy siivooja joka arkipäivä, mutta sitä en ole muille kertonut jne.

monta puolta ja mahdollisuutta. asiat eivät yleensä ole mustavalkoisia.



Ja tietenkin hyvällä ja kehittävällä ajanvietteellä eli av-llä roikkumisella ;DDDDDDD

Ehkä jossain ravintolatansseissa saatan hiukan päteä hyvällä tanssitaidollani. Mutta kun en sielläkään käy humalaisten lääpittävänä.

Töissä en edes halua korkealla koulutuksellani( muut ovat ammattikoulun tms käyneitä 6-kymppisiä), asuinalue on todella hyvä mutta asumme vuokralla, ei voi päteä silläkään :), mies on työtön maisteri :) Terve lapsi on, sillä pätisin jos viitisin, mutta kuka muu siitä iloitsisi kuin minä.



Joten ei ole millä päteä. Olen silti tyytyväinen.

toivottavasti en vahingossakaan,ei ole tarvetta =)

Minä sen sijaan päden (jos jostain syystä tulee tarvetta) milloin milläkin. Oon vaan huomannu että pitämällä oman menestyksensä piilossa ja vähättelemällä omaa elintasoaan/elämäänsä pääsee paljon pidemmälle kuin tuomalla esille sen kuinka ällöttävän hyvin asiat onkaan.



Suomalaiset on peruskateellista/katkeraa porukkaa.

ja maailman parhaalla miehellä. Hän ei ole komea, rikas tai korkeasti koulutettu, mutta lempeä, huumorintajuinen, ymmärtäväinen, hyvä isä, paras ystäväni, yms. Parempaa miestä ei voisi ihminen saada, enkä kyllä mitenkään yritä asiaa peitellä tai salata. Kun muut naiset arvostelevat miehiään, minä aina sanon, että minun miehessäni ei ole mitään vikaa, hän on minulle täydellinen. :)

mut hyvällä työpaikalla on tullut kyllä pädettyä. Siis: kävi ihan mieletön tuuri ja sain heti valmistumisen jälkeen (ylempi kk-tutkinto) työkokemuksella nolla mukavan ja hyvinpalkatun työn. Vuoden olin määräaikaisena ja sitten sain vakinaisen viran.

Siinä on jonkinlainen häivähdys glamouria. Ja itse asiassa vähän veikkaan että mä olen vain itse niin innoissani työstäni etten edes pysty ulospäin pätemään sillä kenellekään, kun vain minä näen sen homman ihanuuden.



Joten tarkennettuna: ehkä mä pädenkin enemmänkin sillä että aidosti rakastan työtäni.

toisten aikana tapahtuvaa itsensä ylentämistä oman varakkuutensa, asemansa tms. varjolla, väittäisin, etten päde millään, sillä kiusaannun suunnattomasti tilanteissa, joissa huomaan vastapuolen olevan kateellinen, harmissaan tai muuten vain kokevan olonsa epämukavaksi. Hiljaa omassa mielessäni ajattelen kyllä useinkin, että olen fiksu, nätti, hyväkroppainen, mulla on ihanat lapset ja mies, kohta velaton omistusasunto, mahtavan mielenkiintoinen ja hyvin palkattu, täysin koulutusta vastaava työ ja lisäksi puhun paria vierasta kieltä niin hyvin että menen miltei natiivista..ja kaikki tämä vaikka olen vasta nippa nappa kolmekymmentä. Eli näillä päden, mutta täällä vaan, kasvottomana.

päden atk-taidoilla, vaikka ne eivät häävit olekaan niin parhaat työpaikallani ;-)



Päden myös sillä, että olen hyvä laskemaan päässä.



Tässäpä näitä. Onneni pidän visusti omanani.

mutta miehen palkalla, miehen harrastusmenestyksellä sekä miehen pojan taidoilla.



Huomaa, että omat avut ei taida riittää.. :(

En varsinaisesti päde muille, tai ainakin kovasti yritän olla pätemättä :) Mutta nämä on sellaisia joista olen ylpeä: fiksuus, hyvä esteettinen silmä, tarkka sosiaalisten tilanteiden taju. Mieskin on kivannäköinen, mukava ja fiksu tyyppi, lapsi vieraskore joten kyllähän noita monet pitää ihanina, kotioloissa olvatkin sitten vähän enemmän pellossa ;) Varsinkin lapsi näyttää meille luonteensa kauneimmat ja herkimmät puolet...

En näe itsessäni mitään hyvää. Sitäpaitsi aina löytyy fiksumpi, lahjakkaampi, kauniimpi, rikkaampi, onnellisempi.

vanhoilla urheilusaavutuksilla...