Nainen, oletko tai oletko ollut suhteessa itseäsi selvästi köyhemmän miehen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Taiteilijamieheni on ns. köyhä mutta en vaihtaisi. Rahattomuus ei vaikuta hänen itsevarmuuteensa ja charmikkuuteensa ollenkaan.

Tiedät kai, ettei toimeentulotuen hakeminen oikeasti ole taidetta?

Vierailija kirjoitti:

Köyhyys ei mulle ole turn off, vaan miten se ihminen käyttäytyy köyhyytensä aikana ja mistä se köyhyys johtuu.

Olen tässä nyt vierestä seurannut, kun siskoni otti persaukisen työttömän. Jätkän omatunto on aivan nollissa. Jatkuvaa riitaa rahasta ja sen riittämättömyydestä.. kuka maksaa mitäkin. Sitten kun ne korvaukset tulee, niin jätkä häviää muutaman päivän reissuihin - dokaamaan. Eikä tuo edes yritä tehdä mitään, ei ole ns. reipas kotitöissä jne. Vaan syyttelee ja haastaa riitaa siskon lasten kanssa, kun nämä ei tee kotitöitä. Haukkuu ja mekkaloi jatkuvasti. Ja kun ne pyykit on kerrankin hoitanut, niin odottaa järjetöntä kiitosta ja illallisia viinien kanssa. Kun sitä ei aina järjesty on taas kolmas maailman sota tulilla. Lapsethan on pariin kertaan jo haettu sieltä pois jatkuvien tappeluiden takia.

Onko ne lapset siis siskosi? Ja sossut jo puuttuneet tuohon?

Ongelma on enemmän siskosi korvien välissä kuin tuossa miehessä tai hänen varattomuudessaan. Eihän kukaan normaali äiti altista lapsiaan tuollaiselle!

Mies tienasi enemmän, mutta tuhlasi paljon myös. Kiristi minua maksamaan laskujaan raivoamalla.

Olen. Jostain syystä ajaudun sellaisten kanssa suhteeseen. Toisaalta heillä on aikaa minulle ja auttavat monissa asioissa. Ehkä olen niin itsekäs ja vaadin elämistä oman aikatauluni mukaan, niin että kukaan normi työssäkäyvä ei pysy perässäni.

Ihan painajaista minulle olisi, jos eläisin kokoajan jonkun toisen ihmisen aikataulun mukaan.

Nytkin olen. Maksan miehelle 10 euroa tunnilta kotitöistä ym. minun auttamisestani. On kätevää, en jää kiitollisuuden velkaan, ja minulla on ylimääräistä, joten pystyn maksamaan.

Alan uskoa, että mies ei tule koskaan työllistymään. Joko hyväksyn tämän tai eroan.

Paljonko ny on huomattavasti köyhempi... Mies on työttömyystuella (n. 500e) ja itse tienaan 1500e osa-aikaisena. Homma menee niin, että minä maksan 75% yhteisistä kuluista ja mies 25%, eli jako suoraan suhteessa paljonko nettoaa. Mitä siitä jää, on kunkin omiin kuluihin.

Toistaiseksi ihan toiminut, ollaan toisaalta seurusteltu pitkään ennen yhteenmuuttoa. Itselläni kertyy vähän säästöjä palkasta, ja niitä on ennestäänkin 10000e, joten se suuremman osuuden maksajan rooli ei erityisesti kaiverra, koska ei tarvitse rahasta stressata. Miehellä taas ei säästöjä jäljellä, menee sillä mitä tukia saa. Tasaisin väliajoin tarjoan jotain ostoksia omasta lompakosta, kuten noutoruuat, tai kalliimpia käyttötavaroita, kuten toppatakin. Mitään satasia maksavia mies ei suostu ottamaan vastaan, siinä menee sen hyväntekeväisyyskohteen raja.

En kyllä tiedä, että kuinka kotityöt pitäisi näissä tilanteissa jakaa... Niiden sovittaminen tähän kuvioon ei ole vielä onnistunut tyydyttävästi.

Vaikeaa se olisi ollut koska olen itse ollut niin monta kertaa pienimmillä mahdollisilla etuuksilla, vuosikausiakin kerrallaan. Minä toivon että pystyisin elättämään mieheni jotta hän voisi jo jäädä pois työelämästä vaikka ei pääsisikään sairaseläkkeelle kuten kaiken järjen mukaan pitäisi jo päästä.