Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vihaan isääni!
10.08.2021 |
Olen vihannut häntä siitä päivästä lähtien, kun hän kiskoi minut humalassa keskellä yötä ylös sängystä ja huusi minulle: "Pidätkö sä pojista vai tytöistä?! Jos pidät pojista, heitän sut ulos eikä sulla ole enää koskaan mitään asiaa tänne! Et ole enää mun poikani, jos näin on." Tämä tapahtui, kun olin 14. (Eräs kaverini tuli hakemaan minua urheilukentälle pelaamaan tennistä. Tällä kaverilla oli hikinauha otsallaan, josta isäni sai kuvitelman, että hän on niitä miehiä.) En ole homo, mutta minulla ei toisaalta ole koskaan ollut mitään tarvetta seurustella tai hankkia perheenlisäystä.
Eilen kysyin isältäni, miksi hänen piti käyttäytyä minua kohtaan niin törkeästi sillä tavalla ollessani teini-iässä? Hän suuttui silmittömästi, alkoi karjua, miksi elämässäni ei edelleenkään ole naista eikä perhettä. Olen nyt 40+. Ja mitään anteeksipyyntöä on kuulemma turha odottaa, hän kun on omasta mielestään yli kaiken arvostelun.
En jää kaipaamaan.
Kommentit (34)
Tyttölapsosilla on yleensä helpompaa, he kun ovat monasti 'isien prinsessoja'. Paitsi eräissä uskonlahkoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä tapa tavallaan kostaa tuollaiselle isälle kun se jää ilman miniää ja lapsenlapsia.
Vielä parempi tapa kostaa on tehdä oma ihana perhe ja se väkivaltainen hullu isä ei saa koskaan tavata sitä perhettä. Mä olen joutinut toimimaan näin koska se isä on yhä vaarallinen, väkivaltainen ja aggressiivinen. En todellakaan altista lapsiani samalle pelolle ja kauhulle mitä itse lapsena koin.
Vierailija kirjoitti:
Tyttölapsosilla on yleensä helpompaa, he kun ovat monasti 'isien prinsessoja'. Paitsi eräissä uskonlahkoissa.
Ei todellakaan ole. Erittäin monella naisella on narsisti-isä ja ne yleensä vihaa naisia. Kohtelu sen mukaista. Olen ollut vauvasta isäni vihaama enkä koskaan rakstettu prinsessa.
Pääsin jo onneksi tuon vaiheen yli. Nykyisin ajattelen vain, etten pidä isästäni, enkä arvosta hänen käytöstään/seuraansa, joten olen keskittynyt myönteisiin ihmissuhteisiini. Näin isää viimeeksi vuosia sitten äitini hautajaisissa ja minulla on salainen puhelinnumero ja osoite, ettei tule ei-toivottuja yhteydenottoja. Teki kauhean kipeää todeta ja hyväksyä, ettei vanhemmat rakastaneet minua ja että he ihan oikeasti kohtelivat minua ala-arvoisesti/rikollisesti koko lapsuuden ja pitkälle aikuisikään. Jokainen tekee itse valintansa ihmissuhteissa. Voimia sinulle.
Lapset eivät ole vastuussa vanhempiensa idioottimaisuudesta. Onneksi olet omilla aivoillasi ajatteleva etkä jää kiinni menneeseen. Ìsäsi on oman huonon ja ahdistavan kotikasvatuksensa uhri. Jopa narsistin/paykopaatin piirteitä näyttää olevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset eivät ole vastuussa vanhempiensa idioottimaisuudesta. Onneksi olet omilla aivoillasi ajatteleva etkä jää kiinni menneeseen. Ìsäsi on oman huonon ja ahdistavan kotikasvatuksensa uhri. Jopa narsistin/paykopaatin piirteitä näyttää olevan.
Isäni oli 5-vuotias, kun hän paiskoi kiviä lapsuudenkotinsa oveen niin, etteivät hänen vanhempansa uskaltaneet tulla väliin. Häntä ei koskaan kuritettu millään tavalla kotonaan. Me (minä ja kaksi veljeäni) saimme kyllä lapsina paljaalle takamukselle remmistä, joskus myös sorakuopalla aika isosta puunoksasta, kun oltiin autolomamatkalla ja hän hikeentyi meidän takapenkkiläisten ilakointiin.
Tuon sukupolven ihmiset ovat kasvatettu uskomaan että perhe on elämän tarkoitus. Toiset eivät ikinä ala ajatella omilla aivoilla, vaan uskovat sokeasti siihen mitä lapsena on opittu, ihan samoja on tässä on omien vanhempien kanssa myös, pitää ymmärtää että toinen ei puhumalla muutu, otakoon sitten itse yhteyttä kun sopii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata vihata. Anna anteeksi ihan itseksesi.
Viha syö vain itseä sisältä.
Tämä kaikki oli helppo kirjoittaa, mutta vaikea tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä vihaa. Hän on antanut sinulle elämän.
Hienoa, että uskalsit kysyä, ei jää mikään vaivaamaan. Minua harmittaa kun en kysynyt ja kiroan yhä vaikka isä on jo haudassa. Jos tekee itse mitä voi, ei kannata enää miettiä.
Se on jo nyt pilannut sun elämää, älä mieti sitä enää ikinä. Päätät ettet ajattele sitä enää ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä puoli tässä jutussa oli kuitenkin se, ettei hän vihannut sinua, vaan ajatusta siitä, että sinä olisit homo. Eli vihasi homoja. Ikävästi esitti asian, mutta joillain vanhemmilla ihmisillä nuo asiat ovat joko tai.
Vierailija kirjoitti:
Tyttölapsosilla on yleensä helpompaa, he kun ovat monasti 'isien prinsessoja'. Paitsi eräissä uskonlahkoissa.
Aijaa? Minä olin isän pieni vaimo. Älä edes yritä kuvitella. Hyväksikäyttöä tapahtuu. Toki poikiakin häväistään, mutta tyttöjä ehkä enemmän.
Bonuksena, aikuisena tietynlaiset miehet tunnistaa ketkä on jo valmiiksi lannistuneita ja kyseiset tytöt saa kostot moninkertaisena.
Alue: Aihe vapaa
Jätä se sika!