Vanhemmista, jotka vain tuijottavat puhelinta..
Otinpa ihan asiakseni kirjoitella, kun lyhyen ajan sisään on sattunut kaksikin eri tilannetta, joista on tullut tämä palsta mieleen. Täällä (niin kuin ylipäätään medioissa) kirjoitellaan paljon nykyajan vanhemmista, jotka eivät huomioi eikä komenna lapsiaan, vaan ovat uppoutuneita puhelimiinsa. Tännekin on kirjoiteltu yksityiskohtaisia esimerkkejä, miten äiti katsoo puhelinta ja lapset riehuvat/ kiusaavat muita /itkevät muutaman metrin päässä. Moni on kertonut huomauttaneensa puhelin-vanhemmalle tästä ja saaneensa vain hämmentyneitä, tyhjiä katseita vastaukseksi. Itsekin olen paheksunut ja ihmetellyt tällaista käytöstä, mutta tämäkään asia ei ole niin mustavalkoinen, kuten kokemani esimerkit todistavat.
Olen n. 30-v äiti, ja vauvamme on puolivuotias. Käymme paljon vaunulenkeillä / asioilla vaunujen kanssa, koska lapsi nukkuu niissä hyvin. Meillä ei ole muita lapsia. Alkukesästä kävin ostoksilla kauppakeskuksessa ja jäin wc-tilojen eteen seinän viereen vaunujen kanssa kirjoittamaan viestiä. WCstä tuli ulos kaksi pientä poikaa, joiden isä huusi wc-tiloista (ilmeisesti oli vaihtamassa vauvan vaippaa), että "odottakaa oven vieressä". Nätisti pojat ensin odottivatkin minun ja wc:n oven välimaastossa, mutta kärsivällisyys oli heillä koetuksella ja he kävivät lattialle makaamaan muutaman metrin päähän minusta. Ohi käveli kaksi vanhempaa naista, jotka ohi mennessään tiuskaisivat kuuluvasti "Katso tuollaisia nämä nuoret tämän päivän äidit ovat: puhelinta vaan tuijotetaan ja lapset heitteillä. Voisi tuokin vähän katsoa, ettei lapset makaisi kulkureitillä." Havahduin tähän tiuskaisuun ja katsoin naisia, jotka tuijottivat minua ohikulkiessaan pisteliäästi. Tilanne kävi jotenkin niin äkkiä, että en osannut vastata yhtään mitään. Jälkeenpäin toki harmitti että en edes sanonut, etten ole ko. lapsien äiti.
Toinen tilanne kävi eilen, kun kävimme vaunulenkillä ja pysähdyimme leikkipuistoon ja istuin penkille ja katselin puhelimesta sähköpostit vauvan nukkuessa. Puistossa oli kaksi naista pienten lastensa kanssa ja pari n. 6-7-vuotiasta poikaa. En kiinnittänyt kehenkään sen kummemmin huomiota, kunnes toinen naisista käveli napakoin askelin luokseni ja töksäytti: "Voisitko ystävällisesti nyt laittaa sen puhelimen pois ja tulla komentamaan poikasi pois kiusaamasta meidän pieniä?!". Olin taas todella hämmentynyt ja hetken aikaa vain tuijotin ennen kuin sain kysyttyä, että mitähän ihmettä. Ilmeisesti isommat lapset olivat jotenkin kiusanneet pikkulapsia ja äidit eivät saaneet vieraita lapsia kuriin. Tälle naiselle sentään sain sanottua, että minun lapseni nukkuu tässä vaunuissa enkä tunne isompia poikia ollenkaan. Nainen meni ihan noloksi ja vaikeaksi ja poistui sanomatta sanaakaan.
Tuli vaan mieleen, että niin tympeää kuin onkin että jotkut vanhemmat eivät kasvata lapsiaan, niin varmistukaa nyt kuitenkin ensin, että valitatte oikealle taholle.
Kommentit (3)
Pienten chihuahuain omistajat on just niitä äitejä, jotka tuijottavat puhelintaan kun lapset on heitteillä. Vielä kun lisätään tekoripset ja junttitatska niin pakkaus on about valmis.
Hyvä kirjoitus. Itsekin olen saanut yhden mamman vihat niskaani istuessani puistossa (ei edes leikkipuisto) ja odottaessani treffikumppaniani.. Kuulemma olisi pitänyt mennä lohduttamaan "lastani", joka kaatui. Olin kuulemma huono äiti kun välitän vain puhelimesta.
Minulla ei siis ole lapsia. enkä todellakaan tuntenut kaatunutta lasta tai edes huomannut häntä ylipäätään.
Minua huolestuttaa chihuahuat ja pienet koirat joiden omistaja katsoo puhelinta kiinteästi tai auton takaluukkua. Pelkään että koira jää alle, omistaja raahaa koiraa hihnassa (nähty) tai omistaja ei huomaa mitä ympäristössä tapahtuu. Ei ole vitsi. Muuten kyllä kiva jos koira saa rauhassa tutkia ympäristöä, seisoessa voi lukea puhelinta, ellei jokin isompi eläin tule paikalle.