suostuisitko käymään töissä jos et löytäisi parikumppania vaikka sellaista todella kaipaisit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät nuo asiat liity mitenkään toisiinsa.

Sinunkaltaisilla kommentoijilla on aina se ainoa oikea aito mielipide. Ja koska teillä on se ainoa oikea mielipide, niin silloin asioita ei saa, eikä tarvitse koskaan pohtia.

Mutta, vaikka teillä on aina se ainoa oikea mielipide jota te ette ole edes koskaan pohtineet, niin siitä huolimatta koskaan TE ette sitä kerro kenellekään. Te vain ylimielisesti toteatte kuinka kaikki muut ovat ihan tyhymiä.

Ei se ollut mielipide, se oli fakta. Työssäkäyminen ja parisuhde eivät ole millään lailla keskenään sidoksissa eikä niiden pitäisikään olla.

Kasva aikuiseksi.

ohis

Vierailija kirjoitti:

AP:n argumentaatio on viisivuotiaan tasolla. Ihan selkeesti on joku heikkolahjainen.

Ai on vai?

Hän esittää yhden kysymyksen ja luo perusteen sille. Eli "Suostuisitko käymään töissä jos...."

Mutta sitten nämä kaiken tietäjät tulevat väittämään että aloittaja ei halua tehdä töitä tms. muuta yhtä sekavaa mille ei ole muuta perustetta kuin kommentoija omat kuvitelmat.

Tässä on tainnut käydä niin että aloittajalla on älliä enemmän kuin teillä muilla "argumentoijilla" yhteensä, mutta kuten tyhmillä yleensä, he kuvittelevat joukossa olevansa järkevämpiä vain koska muut yhtä typerät sekoilevat samaan tahtiin.

Kannattaa käydä töissä etenkin silloin kun ei ole perhettä. Saat käyttää kaikki rahasi itseesi ja jää säästöönkin. Sulla on varaa ja vapaus harrastaa ja matkustella, jos se kumppani löytyisi sitä kautta.

Töissä käyminen pitää yllä myös itsetuntoa.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa käydä töissä etenkin silloin kun ei ole perhettä. Saat käyttää kaikki rahasi itseesi ja jää säästöönkin. Sulla on varaa ja vapaus harrastaa ja matkustella, jos se kumppani löytyisi sitä kautta.

Töissä käyminen pitää yllä myös itsetuntoa.

Ja vastauksena kysymykseen: suostuisin ehdottomasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät nuo asiat liity mitenkään toisiinsa.

Sinunkaltaisilla kommentoijilla on aina se ainoa oikea aito mielipide. Ja koska teillä on se ainoa oikea mielipide, niin silloin asioita ei saa, eikä tarvitse koskaan pohtia.

Mutta, vaikka teillä on aina se ainoa oikea mielipide jota te ette ole edes koskaan pohtineet, niin siitä huolimatta koskaan TE ette sitä kerro kenellekään. Te vain ylimielisesti toteatte kuinka kaikki muut ovat ihan tyhymiä.

Ei se ollut mielipide, se oli fakta. Työssäkäyminen ja parisuhde eivät ole millään lailla keskenään sidoksissa eikä niiden pitäisikään olla.

Kasva aikuiseksi.

ohis

Kyllä ne ovat yhteydessä. Jos esimerkiksi ns. kotiasiat eivät ole kunnossa, se heijastuu työntekoon. Mutta ei ainoastaan tuolla tavalla, vaan myös esimerkiksi siten (ja tämäkin on useissa tutkimuksissa todettu) naimisissa olevat miehet edistyvät urallaan huomattavasti nopeammin ja korkeammalle kuin muut, esimerkiksi seurustelevat tai avoliitossa elävät miehet.

Vaikka ne ovat itsessään kaksi eri asiaa, ne ovat yhteydessä toisiinsa tavoilla joita sinä et selkeästikään ymmärrä.

Pitääkö tämä nyt ymmärtää niin että sinä käyt töissä vain etsimässä itsellesi puolisoa? Minä ainakin käyn rahan vuoksi töissä. Puolisoa en edes etsi, enkä muutenkaan elä ainutkertaista elämääni toista odotellen tai etsien. En tarvitse toista ihmistä tekemään elämästäni mielekästä, en ole läheisriippuvainen. Suosittelen sulle samaa asennetta.

Jos parisuhde + perheen perustaminen on ainoa asia, mitä joku elämältään haluaa ja siten kokee elämänsä täysin tarkoituksettomaksi, jos syystä tai toisesta ei usko saavansa sitä, ei ole yllättävää, jos hän menettää motivaationsa kaikkeen, mm. työssä käymiseen.

Sen takia nuo kaksi saattavat liittyä yhteen jonkun päässä.

Todellisuudessa elämässä on muutakin kuin parisuhde. Se ei ole ainoa tarkoitus.

Asiat liittyy toisiinsa sillä lailla että ap ei halua olla ihmisten kanssa tekemisissä ja samasta syystä ei löydy kumppaniakaan. Kannattaisi kuitenkin tsempata työssäkäynnin kanssa. Elämätapatyöttömäksi ryhtymällä menettää lopullisesti mahdollisuudet tavata ketään ja saada kiinnostumaan itsestään. Jos olisin ap selvittäisin myös itselleni mistä johtuu se ettei työkaverien seura kiinnosta. Kyllähän työkaverit voi olla rasittavia, mutta väittäisin että ihmiset ottaa mieluimmin rasittavat työkaverit kuin 24/7/365 yksinäisyyden.