Uusi mies haluaa viettää kaiken vapaa-ajan yhdessä, normaalia vai merkki kontrollista?

Juokse.

Teillä on nyt totuttelu toisiinne käynnissä. Muutitteko siis yhteen?

Kuulostaa todella ahdistavalta. Sinulla on oikeus omiin harrastuksiisi ja ihan vain yksin kotonasi olemiseen sellaisinakin iltoina, kun ei ole harrastuksia tai sovittuja tapaamisia. Pidä siitä kiinni alusta alkaen. Muuten huomaat kohta, että sinullakaan ei ole enää kavereita eikä harrastuksia.

Jätä se sika.

Voi teitä naisia, aivot käy taas ylikierroksilla.

Kamalaa. En kestäisi tuollaista nyhjäämistä yhtään iltaa.

Tulet tukehtumaan. Oman tilan raivaaminen tuohon suhteeseen tulee omaan kivipellon kyntämistä muistuttava urakka, ja silti tulet miehen syyllistämäksi, jos haluat sitä omaa aikaa liikaa ja väärään aikaan.

Olen juuri muuttamassa erilleni aviomiehestä, jota rakastan todella, mutta emme kerta kaikkiaan osanneet navigoida tuon yhdessäolon ja erillisyyden kanssa siten, että olisimme molemmat tyytyväisiä. Alun hurmosvaiheen jälkeen aloin tekemään itselleni ja omille harrastuksilleni tilaa, ja vuosikausia jaksoin kärsivällisesti yrittää etsiä kultaista keskitietä. Mutta aina vaan tuntui, että tukehdun. Voi olla omaakin liiallista itsenäisyyden tarvetta, myönnän kyllä.

Mutta nyt kun ennen poismuuttoani on tässä asuttu yhdessä, mutta ilman mitään pariskuntapaineita, otan raskaasti sen, etten mielestäni niin mahdottomia ikinä tarkoittanut, vaan lähinnä tätä: ettei toiselta tarvitse anoa lupaa omalle elämälleen, vaan ollaan molemmat erillisiä ihmisiä -- ja sitten sen vastapainoksi oltaisiin yhdessä, kylkikyljessä ja toisistamme nauttien. Mutta tämä mies ei ilmeisesti osaa, hän on monessa muussakin hyvin joko-tai -tyyppinen. 

Vierailija kirjoitti:

Jätä se sika.

Kerro jo mihin se sika pitää jättää.

Pitäisin huonona merkkinä, jos toista jo ahdistaa se että teet eri huoneessa töitä läppärillä tai surffaat ihan vaan huviksesi. Kyllä sä vaistoat onko siinä epäluuloa touhujasi kohtaan jo tässä vaiheessa, jos pysähdyt kuuntelemaan tuntemuksiasi. Noiden tyyppien seurassa tulee epämääräisen huono olo, koska heidän käsityksensä täydellisestä parisuhteesta on täysi sulautuminen ja kaiken jakaminen, eli täysi rajattomuus. Seuraavaksi oletkin jo esittelemässä hänelle selailuhistoriaasi koska sinullahan ei ole mitään salattavaa. Saati säpot.

Tämä on siis kauhukuva mutta kovin harvassa nämä kahelit eivät ole nykyään. Kavereita voi olla mutta ne ovat miehille tyypillisiä pinnallisia paskanjauhantatuttuja, jotka suojelevat toistensa selustaa.

Ei, en ole miesten vihaaja mutta opin läksyni yhden tällaisen päällepäin harmittoman kultamussukan kanssa, josta paljastui sitten kuukausien kuluessa mustasukkainen, vainoharhainen kontrolloija. Toista kertaa en ajatellut tuohon halpaan enää kävellä. Alku oli tietysti kuin suoraan satukirjoista.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisin huonona merkkinä, jos toista jo ahdistaa se että teet eri huoneessa töitä läppärillä tai surffaat ihan vaan huviksesi. Kyllä sä vaistoat onko siinä epäluuloa touhujasi kohtaan jo tässä vaiheessa, jos pysähdyt kuuntelemaan tuntemuksiasi. Noiden tyyppien seurassa tulee epämääräisen huono olo, koska heidän käsityksensä täydellisestä parisuhteesta on täysi sulautuminen ja kaiken jakaminen, eli täysi rajattomuus. Seuraavaksi oletkin jo esittelemässä hänelle selailuhistoriaasi koska sinullahan ei ole mitään salattavaa. Saati säpot.

Tämä on siis kauhukuva mutta kovin harvassa nämä kahelit eivät ole nykyään. Kavereita voi olla mutta ne ovat miehille tyypillisiä pinnallisia paskanjauhantatuttuja, jotka suojelevat toistensa selustaa.

Ei, en ole miesten vihaaja mutta opin läksyni yhden tällaisen päällepäin harmittoman kultamussukan kanssa, josta paljastui sitten kuukausien kuluessa mustasukkainen, vainoharhainen kontrolloija. Toista kertaa en ajatellut tuohon halpaan enää kävellä. Alku oli tietysti kuin suoraan satukirjoista.

Mulle tulee ihan selittämätön ahdistus aina, kun olen itse koneella ja mies touhuilee jotakin muuta. En ole koskaan aiemmin kokenut tällaista painostavaa tunnetta. Mies esittää vähän liian usein kysymyksiä "mitä teet?" "viestitteletkö jonkun kanssa?" jne. ja kysymykset esittää minusta jotekin pakotetun huolettomalla äänellä.

Äh. En haluaisi kuulostaa vainoharhaiselta. Mutta oma ahdistava olotilani on kyllä todellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisin huonona merkkinä, jos toista jo ahdistaa se että teet eri huoneessa töitä läppärillä tai surffaat ihan vaan huviksesi. Kyllä sä vaistoat onko siinä epäluuloa touhujasi kohtaan jo tässä vaiheessa, jos pysähdyt kuuntelemaan tuntemuksiasi. Noiden tyyppien seurassa tulee epämääräisen huono olo, koska heidän käsityksensä täydellisestä parisuhteesta on täysi sulautuminen ja kaiken jakaminen, eli täysi rajattomuus. Seuraavaksi oletkin jo esittelemässä hänelle selailuhistoriaasi koska sinullahan ei ole mitään salattavaa. Saati säpot.

Tämä on siis kauhukuva mutta kovin harvassa nämä kahelit eivät ole nykyään. Kavereita voi olla mutta ne ovat miehille tyypillisiä pinnallisia paskanjauhantatuttuja, jotka suojelevat toistensa selustaa.

Ei, en ole miesten vihaaja mutta opin läksyni yhden tällaisen päällepäin harmittoman kultamussukan kanssa, josta paljastui sitten kuukausien kuluessa mustasukkainen, vainoharhainen kontrolloija. Toista kertaa en ajatellut tuohon halpaan enää kävellä. Alku oli tietysti kuin suoraan satukirjoista.

Mulle tulee ihan selittämätön ahdistus aina, kun olen itse koneella ja mies touhuilee jotakin muuta. En ole koskaan aiemmin kokenut tällaista painostavaa tunnetta. Mies esittää vähän liian usein kysymyksiä "mitä teet?" "viestitteletkö jonkun kanssa?" jne. ja kysymykset esittää minusta jotekin pakotetun huolettomalla äänellä.

Äh. En haluaisi kuulostaa vainoharhaiselta. Mutta oma ahdistava olotilani on kyllä todellinen.

Siis asutko sinä jo tämän uuden miehen kanssa avoliitossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jätä se sika.

Kerro jo mihin se sika pitää jättää.

Sikojen lahdelle

Selvä tapaus. Jos yhtään rakastat itteäs, tee pakit.

Liimautuva, vähän kontrolloiva mies. Sano ettei se käy, että ollaan koko ajan kiinni toisessa, että haluat elää omaakin elämää samalla, erillisenäkin. Et ole kaksonen ainakaan. On ok olla paljon joskus yhdessä, mutta että joka päivä, koko ajan - sehän vie voimat? Olisiko teillä eri toiveet parisuhteelle ja eri kumppani sopisi ehkä paremmin. Vai saako sen toimimaan.

Itse tukahtuisin aika nopeasti tuollaiseen jatkuvaan roikkumiseen ja ripustautuminen. Minulla on harrastuksia joita harrastan yksin ja ystävien kanssa ja tapaan myös ystäviä ilman miestä. Olisi ahdistavaa jos mies vaatisi esim. päästä mukaan tyttöjen iltaan tai tyttöporukan shoppailu/ravintolapäivään. Ystävällä oli kerran tällainen mustasukkainen kyttääjäpoikaystävä ja olihan se noloa kun sovittiin joku tyttöjen tapaaminen ja yksi sitten nolona, siis selvästi häpeissään, tuli aina poikaystävän kanssa jota ei oltu edes kutsuttu mukaan. Tunnelma oli vaivaantunut eikä sitten pystytty puhumaan mitään henkilökohtaisia asioita kun paikalla oli meille aika vieras kyttääjä. Tuleehan siitä sellainen olo että mustasukkaisuudessaan vahtii ettei petä. Minulle ylipäänsä on aina red flag jos miehellä ei ole omia kavereita. Kyllähän se jotain kertoo miehen sosiaalisista taidoista.