Miksi minua harmittaa, jos mies kysyy, pärjäänkö
Mies kysyy oudoissa tilanteissa minulta, että pärjäänkö. Olen esimerkiksi sohvalla istumassa. Tai mies on lähdössä töihin, ja minä jään lapsen kanssa vapaapäivänä kotiin. Jälkimmäisessä tapauksessa kysymys olisi ehjä järkevämpi, mutta sekin potuttaa, koska hoidan lapsen joka tapauksessa, vaikka mies olisikin kotona.
Mies kysyy 'pärjäätkö' tilanteissa, joissa ainoa mahdollinen tai järkevä vastaus on 'joo'.
Kysymys tuntuu lähinnä pottuilulta.
Mutta miksi mies tekee niin, koska ei hän oikeasti pottuilla halua, vaikka se minusta siltä tuntuukin.
Haluaako mies tuntea itsensä supersankariksi? Vai miksi hän kysyy, pärjäätkö?
Kommentit (24)
Ja jos ei kysyisi, aloitus kuuluisi " Mies ei koskaan kysy, että pärjäänkö"
Ehkä pärjäätkö-kysymys tuntuu niin pahalta, koska oikeasti haluaisin, että puoliso haluaisi kuulla, mitä sanon. Hän sanoo usein, että hänellä on kiire. Tosiasia on, että aikaa löytyy sille, mikä kiinnostaa.
Olen huono juttelemaan asioistani, jos aistin, toista ei kiinnosta. Samalla minulla olisi suuri tarve jutella ja jakaa asioitani.
Puoliso sanoo, että minun pitäisi hankkia enemmän sisältöä elämääni. Vaan on niin, että kun minulla on enemmän menojani, haluaisin niistäkin jakaa puolisolleni.
'Pärjäätkö' on hieman samaa sarjaa kuin 'mitä kuuluu'. Puoliso kysyy, mitä kuuluu. Mutta hänellä ei ole aikaa kuunnella vastausta.
Tuntuu, että olen olemassa puolisolleni vain sillä hetkellä, kun hänen tekee mieli seksiä. Saan joskus varttia ennen seksiä kerrottua asioistani. Miehellä on aikaa/malttia kuunnella, jos ajattelee saavansa seksiä palkinnoksi pian. Mutta siitäkin saattaa tulla paha mieli. On ikään kuin maksullista seksiä. Seksin jälkeen olen olemassa miehelle vieläkin vähemmän, jos mahdollista.
Ehkä siksi 'pärjäätkö' tuntuu masentavalta kysymykseltä. Vastausvaihtoehtoja on vain yksi.
Puolison kysyessä, mitä kuuluu, saatan vastata 'ei kovin hyvää'.
Puolison vastaus on, 'Ahaa, ok. No minun täytyy nyt mennä.'
Koska olet helposti loukkaantuva lumihiutale, joka ei osaa hallita tunteitansa.